Satamien työntekijöiden lakossa on kyse niin suurista periaatteellisista kysymyksistä kuten työntekijöiden muutosturvasta, että työtaistelu uhkaa venyä. Periaatekysymykset hallitsivat jo alan työehtosopimusneuvotteluja niin, ettei palkoista vielä ehditty puhua oikeastaan mitään.
Työnantajapuoli sysää tuttuun tapaansa kaiken syyn lakkoon päätymisestä työntekijöitä edustavan AKT:n niskaan. Jälleen kerran kannattaa kuitenkin muistaa, että tämänkaltaisissakin riidoissa on aina vähintään kaksi osapuolta.
Valtajulkisuudessa ahtaajista tehdään nyt kovaa vauhtia miltei maanpettureita tai ainakin syntipukkeja metsäteollisuuden nousun pysähtymiseen. Pienempikin uho riittäisi ja työnantajapuolella kannattaisi katsoa välillä myös peiliin. Vastaantulo kiista-asioissa olisi säästänyt työnantajapuolen taloudellisilta menetyksiltä.
Nyt niitetään satoa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n kovasta periaate-linjasta.
Nyt niitetään satoa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n kovasta periaatelinjasta, kun sen linjausten mukaisesti kamppailut työehtosopimuksista käydään alakohtaisesti. Mahdollista onkin, että satama-alan työnantaja olisi ollut valmis jonkinlaiseen kompromissiin, mutta EK:lta tuli ehdoton kielto.
Ei ollutkaan järin suuri yllätys, että EK esittää taas pakkosovittelua ”avainaloille”. EK:n johto vaati torstaina satama-alalle ”poikkeuksellisin suurta ” työmarkkinavastuuta tarkoittaen ilmeisesti vain työntekijöitä edustavaa AKT:ta. EK:n pitäisi nyt ohjeistaa tiukasti myös omia joukkojaan. Satamatyönantajahan päästi alan lakkoon vai eikö työnantajapuolella uskottu AKT:n olevan tosissaan?
Viennin pysähtyminen ja siitä aiheutuvat tulomenetykset teollisuudelle ovat kiistattomia tosiasioita. Kun nyt käydään kuitenkin samalla myös propagandasotaa, niin hyvin helposti tilannetta ylidramatisoidaan.
Laskettavissa olevien taloudellisten menetysten olisi kuitenkin luullut lisäävän työnantajien neuvotteluhaluja. Onkin hämmästyttävää, ettei työnantajia edustavan Satamaoperaattorien taustalla toimiva teollisuus edes tappioiden pelosta aktiivisesti pyrkinyt torjumaan lakkoa.
Joka tapauksessa tämäkin työriita jossakin vaiheessa ratkeaa. Kaikkien osapuolten kannalta olisi toivottavaa, että ratkaisut tapahtuisivat mahdollisimman nopeasti.
Koska työnantajapuoli häviää lakon jatkuessa paljon työntekijäpuolta enemmän, niin katseet suuntautuvatkin työnantajiin, joiden olisi syytä nyt käyttää kaikki keinonsa mahdollisimman luovan ratkaisun aikaansaamiseksi eikä vain syytellä vastapuolta.