Eihän niitä ollut tuntea.
Niiden olemukseen on kuin olennaisena osana kuulunut se, että asunsa on päästä jalkoihin ja rintamuksesta persuuksiin kirjailtu erilaisin tuotemerkein.
TV-ruuduista katsottuna Vancouverin kisakoneisiin lähtöä odotteli lentoaseman aulassa varsinainen harmaa kaarti. Jonkinlaista kuviota asuissaan oli, mutta reklaamit puuttuivat, kisa-asuttajan pientä logoa lukuunottamatta.
Olympiapyhä muuttaa kaiken.
Siksi niitä ei ollut tuntea.
Tekopyhää, sanon minä. Tekopyhyyttä joka olympiadi olympiadilta yhä enemmän ilmineeraa rahassa rypevän Kansainvälisen olympiakomitean toimintatapoja.
Ensin kilpailutetaan kaikki mahdollinen. Otetaan irti kaikki mahdollinen rahallinen hyöty. Rahantekokoneeksi muuttuneen olympialiikkeen sponsoreiksi kykenevät enää vain suurimmat kansainväliset talousmahdit. Julkisuudesta joudutaan maksamaan aina vaan kalliimmat lunnaat. (Maksajia olemme tietenkin viime kädessä me, jotka tänä iltana tv:n ääressä sulkeudumme olympian maailmaan.)
Sitten julistetaan Olympiapyhä.
Olympiapyhän ajaksi muuttuu kaikki. Sen ajaksi muuttuu kaikki niin puhtaaksi. Urheilijat, huoltajat, johtajat, kaikki. On ihan sama missä olympiajoukkueen jäsen Olympiapyhän aikana on. Puhtausvaatimus ei rajoitu kisapaikkakuntaan. Se on voimassa kautta maapallon.
Olympian nimissä kielletään pienimmätkin mainokset olympiaosallistujan vaatteista. Kaikenlainen esiintyminen minkäänlaisessa kaupallisessa tarkoituksessa kielletään.
Kiellot ovat voimassa niin sanottuna Olympiapyhänä, joka alkaa kahdeksan päivää ennen avajaisia ja päättyy kolme päivää päättäjäisten jälkeen. Pyhä on jo alkanut ja päättyy 3. maaliskuuta.
Leikistä ei ole kyse. Jos kisajoukkueen jäsenen asusteessa näkyy väärä logo, on edessään pahimmassa tapauksessa välitön nimen poistaminen olympialaisten osanottajaluettelosta.
Kuin todisteena tekopyhyydessä tulemme me Vancouverinkin kisojen aikana näkemään, miten järjestäjät tuovat kirkkaimpia tähtiä estradille KOK:n hyväksymien sponsoreiden tilaisuuksissa. Mainokset pysyvät vaatteista poissa, mutta sitä enemmän niitä on joka puolella median kiinnostuksen keskipisteen ympärillä.
Tulemme taas havaitsemaan, miten kisoista raporttejaan lähettävät toimittajat pakotetaan unohtamaan hyvän lehtimiestavan säännöt, kun heidät kerta toisensa jälkeen nöyryytetään sponsoreiden asialle. Heidän on turha yrittää saada nimimiehiä tai -naisia kameran eteen muuten kuin kisasponsorien logoin täytetyn seinämän eteen.