Osallistuin viime viikolla Pohjoismaiden neuvoston kokoukseen Kööpenhaminassa. Tunnelma oli kaikin puolin kotoisa. Junat myöhästelivät lumimyrskyn takia, nuorisotyöttömyys puhutti ja älyttömimmät viranomaispäätökset, joista kuulin, kohdistuivat ei-kansalaisiin. Uutuudenviehätys syntyi siitä, että tällä kertaa sossupummit, joiden loisiminen puhutti, eivät olleetkaan ”kehittyvistä maista”.
Kokouksessa käsiteltiin pohjoismaalaisten käännyttämistä toisesta Pohjoismaasta takaisin kotimaahansa. Viranomaisten tiukentuneet siirtolaiskontrollit näyttäisivät nykyään kohdistuvan myös viikinkien perillisiin.
Pohjoismaiden rajaesteiden hälventämistä edistävän Gränshinderforumin virkamies raportoi meille kahdesta esimerkistä, jossa sosiaalipalveluita hakenut, raskaana oleva norjalainen on käännytetty Tanskasta. Toinen opiskeli ja toinen oli töissä tarjoilijana, molemmilla on tanskalaiset puolisot.
Tee työtä, älä vaadi palveluita ja tervetuloa Tanskaan!
Ruotsissa on törmätty tilanteisiin, joissa työttömyysturvapäätöstä odottavia norjalaisia ja islantilaisia on ohjattu kotimaihinsa pitkien käsittelyaikojen aikana. Syynä heidän kohdallaan on ollut asiointi sosiaalitoimistossa lakisääteisiä etuuksia odottaessa. Nykymaailmassa poikkeuksista on tapana tulla sääntöjä ja onkin aivan varmaa, että vastaavia tapauksia on paljon enemmän. Tilastoja näistä käännytyksistä ei ole.
Pohjoismaisen yhteistyön keskeisiä periaatteita on 1950-luvulta asti ollut rajaesteiden poistaminen. Pohjolassa on vallinnut passivapaus ja työmarkkinat ovat olleet käytännössä yhteiset jo vuodesta 1954, paljon ennen EU:n suomaa eurokansalaisten vapaata liikkuvuutta. Maailmankolkkamme tunnuspiirteeksi mielletty hyvinvointivaltio näyttäisi kuitenkin koskettavan nykyisellään ainoastaan oikean passin omistajaa, oleskeluoikeudesta viis. Tee työtä, älä vaadi palveluita ja tervetuloa Tanskaan!
Mielivaltaisista viranomaistoimenpiteistä ja fanaattisista sosiaalitoimikäännytyksistä kärsivät eniten ”tavalliset kansalaiset”, jotka turvautuvat sosiaalipalveluihin satunnaisesti silloin, kun tarvitsevat.
Heikoimmassa asemassa olevat, esimerkiksi Kööpenhaminaan toistuvasti palaavat päihdeongelmaiset asunnottomat, joita myös käännytetään tai paperittomat siirtolaiset, taas usein viis veisaavat mielivaltaisesta viranomaiskontrollista. Heillä kun pakkotoimenpiteistä huolimatta on parempi olla paikassa, johon ovat valinneet liikkua.
Tarkemmin ajateltuna tämäkin moraalipaniikki ja käännytysvimma on kovin tuttua, se muistuttaa kovasti kotoisen Helsingin keskustelua Itä-Euroopan romaneista.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.