Työmarkkinajärjestöt ovat löytäneet työelämän parantamisryhmässä keinot, joilla työuria pystytään pidentämään tavoitteeksi asetetulla kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Tämä ei kuitenkaan näytä riittävän toisen työryhmän EK:n edustajilla eikä ilmeisesti myöskään valtiovaltaa edustavalle Raimo Sailakselle.
Onko EK:n todellinen tavoite työpaikkansa menettäneiden ikääntyneiden työntekijöiden kurittaminen? Niitä työttömyysturvan lisäpäiviähän ei tarvittaisi, jos yritykset yksissä tuumin luopuisivat nykyisestä linjastaan, jonka mukaan ensimmäisenä potkut saavat ikääntyneimmät työntekijät.
Työnantajien edustajat haluavat saada tässä väännössä ennen muuta taloudellista hyötyä. Lisäpäivien poisto leikkaisi vuosittain vähintään sata miljoonaa euroa työnantajien työttömyysturvamenoja. Ilmeisesti työntekijät myivät vajaa vuosi sitten työnantajien kela-maksun poiston liian halvalla, koska EK:ssa nälkä on kasvanut syödessä.
EK:n esittelemien tilastojen mukaan työttömyysputken nosto on hillinnyt irtisanomisia. SAK:n selvitysten mukaan lisäpäivien poistolla taas ei ole mainittavaa vaikutusta työurien pidentämiseen. Hyvässä työllisyystilanteessa lisäpäivien poistaminen pidentäisi keskimääräisiä työuria alle kuukauden, korkean työttömyyden oloissa vain muutaman päivän.
Jos työeläkeputki kannustaa työnantajia – kuten EK sanoo – potkimaan ikääntyvää väkeään putkeen, niin mikä takaa sen, etteivät yritykset joka tapauksessa irtisano ensisijaisesti juuri ikääntyneitä työntekijöitään, vaikka putkea ei olisi. Kuka uskoo, että yritysjohto asettaisi etusijalle jotakin muuta kuin osakkeenomistajien edun?
Palkansaajaliike on nyt paljon vartijana. Työttömyysputken lisäpäivästä ei saa livetä, sillä se merkitsisi tuhansien uusien työttömien jättämistä vielä nykyistäkin enemmän tyhjän päälle.