Kylmät väreet juoksivat tiistaina monessa selkäpiissä ja muuttoa Ruotsiin alettiin suunnitella. Monta kertaa poliittiseksi ruumiiksi julistettu keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen teki sen taas, nousi poliittisen keskustelun keskipisteeksi ilmoittautuessaan keskustan puheenjohtajakisaan.
Väyrynen johti puoluetta 1980–1990. Luopumista puheenjohtajan paikalta hän on pitänyt elämänsä suurimpana – ja ilmeisesti ainoana – virheenä. Hänen luultiin siirtyneen jo 15 vuotta sitten politiikan jäähdyttelijäksi europarlamenttiin, mutta viime eduskuntavaaleissa hän tekikin paluun ministeriksi omaan häikäilemättömään tyyliinsä. Nyt tie näyttää yllättäen olevan auki uudelleen puoluejohtajaksi ja ainakin pätkäpääministeriksi, kun keskustan nuoret toivot kaihtavat vastuunottoa.
Ei-keskustalaiset toivovat Paavo Väyryselle voittoa ensi kesän puoluekokouksessa, koska se tietäisi puolueelle varmaa vaalitappiota.
Ei kannata nuolaista. Väyrysen pitkä kokemus voi nousta arvaamattomaan arvoon vuoden kuluttua, kun Suomella menee paljon nykyistä huonommin. Ketkun maine hänellä on vanhastaan, mutta kuten Väyrynen itsekin muistutti, 15 viime vuoden aikana 700 000 suomalaista on tullut äänestysikään, ja heille hän on kirjoittamaton lehti. Voi olla, että hänellä on 63-vuotiaana suurin tulevaisuus vielä edessään.