Vuodenvaihteessa on aina mukavaa summata menneitä ja miettiä tulevia. Tämä on myös aika vuodesta, jolloin yleensä ehdin lukemaan eniten. Fiktion puolelta tämän joulunajan ehdoton suosikkini on ollut Jan Guilloun Men inte om det gäller din dotter. Kirja on Guilloun osittain päällekkäisten terrorismi- ja Hamilton-sarjojen viimeinen teos, ja osoittaa mainiosti vallan, valtion ja median keskeisyyden politiikassa.
Toinen mieluista lukukokemus on Voima-lehden joulu- ja tammikuun kymmenvuotisjuhlanumero. Lehti kertaa maailman tapahtumat vuoden 1999 WTO-neuvotteluista Obamaan ja Lissabonin sopimukseen asti. Vuosituhatvaihteen otsikot kirkuvat ”Toisenlainen Seattle” ja ”WTO:n symbolit sortuvat”. Näistä lukiessani kiinnostuin itsekin kokonaisvaltaisesti politiikasta.
Politiikkaa tehdään valitettavasti pelolla, aivan kuten ennenkin.
Kun peilaamme 2000-lukua ja tarkastelemme yhteiskuntaa keskeisten ilmiöiden, kuten talouskriisin, terrorismin vastaisen sodan, globalisaation, siirtolaisuuden, prekarisaation ja työnjaon, ilmastonmuutoksen tai internetin hallintapyrkimyksien kautta on ilmeistä, että elämme eräänlaista pysyvää poikkeustilaa. Politiikkaa tehdään valitettavasti pelolla, aivan kuten ennenkin. Valta ei myöskään ole katoamassa mihinkään vaan keskittymässä aivan kuten vauraus.
Kööpenhaminan ilmastokokous, päätöksenä kymmenen vuoden aikajanalle, summaa pysyvän poikkeustilan ja syvenevän vastakkainasettelun mainiosti. Lähemmäs 10 000 poliisia haarniskoissaan hakkaamassa mielenosoittajia ja länsimaat pettämässä Etelän odotuksia kokoussaleissa, oliko tässä jotain ennalta arvaamatonta? Ei tietenkään. Sen sijaan tiedotusvälineiden mittava kritiikittömyys suhteessa Kiinaan ja todelliseen valtaan on hivenen yllättävää.
Guardian-lehden (22.12.) neuvotteluja seuranneen Mark Lynasin mukaan Kiina vesitti kaikki yritykset päästä neuvotteluissa sovun sijasta oikeudenmukaisuuteen ja vaati kaikkia numeraalisia tavoitteita poistettavaksi sopimuksesta. Kun sopimusta ei saatu, kaikki julkilausutut päästövähennystavoitteet ja niiden toteuttaminen lisäävät hiilellä käyvän Kiinan etumatkaa. Kiina vahvisti asemaansa, nöyryytti Obamaa sekä Eurooppaa ja osoitti kansainvälisen järjestelmän kriisin yhtä mainiosti kuin Seattlen mielenosoittajat aikanaan.
Guilloun mukaan hänen oli kylmän sodan päättymisen jälkeen haudattava agenttihahmo Hamilton. Totuus on fiktiota ihmeellisempää, ja fiktiossa agentit ja kansainvälisen diplomatian kulisseissa tapahtuva vallan uusjako toimii jo mainiosti. Maailmanjärjestys on pysyvästi muuttumassa.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.