Tuoreet työttömyystilastot kertovat karua kieltään. Työtä vailla olevien suomalaisten määrä lisääntyy ennustetulla tavalla. Erityisen huolestuttavaa on nuorisotyöttömyyden lisääntymisvauhti.
Pienet myönteiset talouden liikahdukset eivät näy tilastoissa vielä moneen kuukauteen. Entistä synkempiä työttömyysaikoja kohden ollaan yhä menossa – valitettavasti.
Erityisesti vuoden aikana on vähentynyt kokoaikainen työ. Täyttä työpäivää tekevien palkansaajien määrä on pudonnut vuodessa sadallatuhannella. Jatkuvaa osa-aikatyötä tekevien määrä taas on kasvanut muutamalla tuhannella. Suhteellisesti eniten on kuitenkin vähentynyt määräaikaista työtä tekevien joukko.
Erityisesti vuoden aikana on vähentynyt kokoaikainen työ.
Nuorisotyöttömyyden huolestuttavasta kasvusta on puhuttu pitkään eikä syyttä. Marraskuussa 15–24-vuotiaiden nuorten työttömyysaste nousi jo 21,1 prosenttiin eli useampi kuin joka viides työmarkkinoiden käytettävissä oleva nuori on vailla työtä.
Joillakin alueilla kehitys on vielä keskimääräistäkin rajumpaa. Lapissa nuorista peräti joka kolmas oli työtä vailla. Varsinais-Suomessa nuorisotyöttömyys taas on viime vuodesta miltei kaksinkertaistunut. Edellisen kerran nuorisotyöttömyys on tilastojen valossa näyttänyt yhtä pahalta viimeksi noin kymmenen vuotta sitten.
Maan virallisena politiikkana on pidentää nuortenkin työuria. Nykyisessä työllisyystilanteessa se on mahdoton tehtävä, kun työtä ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Konkreettisia ehdotuksia nuorisotyöttömyyden kasvun pysäyttämiseksi on esitetty paljonkin, mutta tekoja on loppujen lopuksi hyvin vähän. Nuorten työuria ja pääsemistä työn syrjään kiinni pitää nyt tukea, koska todellisena vaarana on syrjäytyminen.
Erityisen huolestuttavaa on, että työttömyyden lisääntyessä aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ei ole satsattu, vaan pikemminkin päinvastoin. Valtion tuen varassa yksityisiin yrityksiin ja kuntiin työllistettyjen määrä on jopa laskenut selvästi.
Nyt pitäisikin käyttää työllistämismäärärahoja etupainotteisesti ja satsata erityisesti muun muassa nuorten koulutustarpeisiin, oppisopimuskoulutukseen, etsivään nuorisotyöhön sekä myös työpajatoimintaan.