Suomen Kansallisteatteri, Suuri näyttämö. Anton Tšehov: Platonov. Ohjaus: Michael Baran. Lavastus: Kati Lukka. Puvustus: Tarja Simonen. Valot: Ville Toikka. Musiikki: Juhani Nuorvala. Rooleissa:Antti Luusuaniemi, Emilia Sinisalo, Esa-Matti Long, Ismo Kallio, Mi Grönlund, Eero Järvinen, Pihla Penttinen, Anna Paavilainen, Jukka-Pekka Palo, Samuli Niittymäki, Jukka Puotila, Ville Keskilä, Petri Manninen, Kasimir Baltzar, Simo Tamminen, Markku Maalismaa.
Anton Tšehovin Platonov on tarina rakkaudesta, himosta, vieteistä, ystävyydestä, rahasta ja yhteiskunnasta. Platanov on Tšehovin ensimmäinen näytelmä, joskin se löydettiin vasta kaksikymmentä vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Tekstin on katsottu olevan se näytelmä, jossa Tšehov paljastaa itsenä.
Michael Baran Suomen Kansallisteatteriin ohjaama Platonov on laajan sisältönsä vuoksi lähes neljän tunnin näytelmä. Teos käynnistyy hitaasti ja raskaasti. Ensimmäiset kolme varttia vaativat katsojaltaan paljon, näyttämölle marssitetaan toistakymmentä hahmoa uuvuttavalle esittelykierrokselle. Myöskin alun replikointi on hyvin raskasta, puheen rytmitys ei ole kohdallaan ja vie aikansa ennen kuin yleisö ja näyttelijät pääsevät kohtaamaan.
Alun kankeuden jälkeen onkin hienoa huomata, että Platonov lähtee vetämään. Vauhti kiihtyy ja kaikki pääsevät rytmitykseen mukaan. Mikään kevyt iltapala näytelmä ei ole, mutta se tarjoaa kyllä elämyksiä ja ajatuksia.
Vahvoja
hahmoja
Antti Luusuaniemi näyttelee Mihail Platonovia, naisista vastustamatonta ja itsestään ylettömän viisasta. Nuori opettaja sotkee kaikkien yhteisön naisten päät, onpa kyseessä sitten oma vaimo Sasha (Emilia Sinisalo), parhaan ystävän vaimo Sofja (Pihla Penttinen), opiskelija Marija (Anna Paavilainen) tai itsellinen leski Anna (Mi Grönlund). Luusuaniemi on ärsyttävä, inhottava ja ihastuttava yhtä aikaa, kuten Platonovin tulee ollakin.
Positiivisen yllätyksen tarjoaa Pihla Penttinen, joka on onnistunut karistamaan ikuiset maneerit harteiltaan ja tarjoaa virkistävää katsottavaa Sofjan hahmossa.
Platonovin Sasha vaimon veli Nikolai (Esa-Matti Long) on lääkäri, joka päällisin puolin kaikin tavoin välttelee ammattinsa harjoittamista. Long tekee tavoilleen uskollisena vahvaan työtä. Nikolaita ei voi olla pitämättä sekä lurjuksena, että ystävilleen ja itselleen lojaalina miehenä.
Ylimääräisen ilon näyttämölle kuitenkin kuljettaa muassaan Ismo Kallio, jonka viinaan menevä eversti Ivan Triletski yrittää olla Sashalle hyvä isä. Kallio toikkaroi näyttämöllä sellaisella ammattitaidolla, ettei sitä voi kuin ihailla.
Porfiri Glagoljev (Jukka-Pekka Palo) haluaa naida Annan, joka kuitenkin on täysin Platonovin pauloissa. Kaikki yhteisön jäsenet kuitenkin odottavat kieli pitkälle, että joku Annan naisi. Nainen, kun on velkaa lähes kaikille – miehen kautta rahat vihdoin saataisiin perittyä takaisin.
Viina virtaa, naiset juoksevat ja miehet toikkaroivat epätoivon alhossa, mutta Platonov vain porskuttaa. Kunnes porske päättyy.
Vaikka näytelmä muuten onnistuukin viemään, on puheen seuraaminen toisinaan haastavaa. Pianon ääni kulkee puheäänen ylitse, eikä kaikesta saa yrittämälläkään saada selvää. Onneksi kokonaisuus kuitenkin pysyy kasassa ja eleiden avulla voi päätellä missä mennään.
Harvoin näkee näytelmää jossa hahmoja uitettaisiin niin ankarasti kuin Platonovissa, Kati Lukka on lavastanut toimivan ympäristön voimakkaastikin liikkuvalle näytelmälle. Myös Ville Toikan valosuunnittelu on avainasemassa lopputuloksen suhteen. Haastavaa on ollut myös Tarja Simosen pukusuunnittelu. Vaatteissa on selvästi lähdetty linjalle, jossa materiaalien pitää olla nopeasti kuivuvia, mutta märkänäkin näyttäviä. Visuaalisuudesta varsin suuri osa lepääkin nimenomaan puvustuksen harteilla.