Taloustaantuma on tuonut mukanaan irtisanomiset ja lomautukset – sekä työnantajien ajoittaiset puheet palkkojen alentamisesta niiden vaihtoehtona.
Vaihtoehtoja on kuitenkin muitakin kuin maksaa entistä vähemmän palkkaa työstä, jonka tuottavuus on todennäköisesti sama tai parempi kuin aiemmin. Jos palkkamenoja halutaan vähentää, oikeudenmukaisempaa olisi vähentää myös työaikaa.
Saksassa näin on hyvin yleisesti tehtykin. Kurtzarbeit-mallissa työntekijälle maksetaan vain tehdyistä työtunneista, mutta valtio korvaa hänelle yli puolet työajan lyhentämisen aiheuttamista ansionmenetyksestä. Suhdanteita tasoittava malli on ollut käytössä jo miltei sata vuotta.
Lyhempi työpäivä helpottaa merkittävästi työntekijöiden jaksamista.Saksassa työttömyys on kasvanut vain vähän.Työnantajatkin ajavat lyhyttä työaikaa, mutta pätkätyöläisille, heittopusseille.
Suomessa työajan yleistä lyhentämistä vaati äskettäin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Se on ollut Vasemmistoliiton tavoitteena pitkään, ja SAK:nkin ohjelmissa se esiintyy.
Saksan työttömyys aisoissa
Valtiotieteteen tohtori, työmarkkinaneuvos Pekka Peltola on ollut uranuurtaja niin sanotun 6+6-mallin kehittelyssä. Siinä työpaikoilla siirrytään kahdeksan tunnin päivästä peräkkäisiin tai limittäisiin kuuden tunnin vuoroihin. Peltola oli projektinjohtajana, kun mallia kokeiltiin Suomessa vuosina 1996–1999.
Kokeilussa oli mukana 1900 työntekijää ja 19 työnantajaa hyvin monenlaisilta aloilta sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta. Pääsääntöisesti sekä työntekijät että työnantajat olivat tyytyväisiä. 577 työtöntä sai työpaikan vähintään kuudeksi kuukaudeksi.
Peltolan mielestä Saksan nykytilanne osoittaa, että työajan lyhentäminen ehkäisee lamatyöttömyyttä.
– Siellä työttömyys on lisääntynyt vain hyvin vähän, koska siellä yleensä lyhennetään työaikaa ensin ja vasta sitten mahdollisesti irtisanotaan.
Saksassa työttömyys on noussut talouskriisin aikana vain 0,6 prosenttiyksikköä. Nobel-palkittu amerikkalainen taloustieteilijä Paul Krugman kehotti äskettäin maanmiehiään vertailemaan tätä Yhdysvaltojen vastaavaan lukuun, joka on viisi prosenttiyksikköä.
– Hän kyseli, olisiko amerikkalaisilla kenties jotain opittavaa tästä. He eivät tällaiseen tietenkään lähde, Peltola toteaa.
Vastustus on kovaa
Euroopassakin työaikaa lyhentävät ratkaisut ovat olleet poliittisesti hyvin työläitä saavuttaa oikeiston ja työnantajien ankaran vastustuksen vuoksi.
– Saksassa piti 1980-luvulla olla koko IG Metalli -ammattiliiton voima täydessä käytössä 10 vuotta ennen kuin työajan lyhentämismalleja otettiin autoteollisuudessa käyttöön.
Ranskassa laki 35-tuntisesta työviikosta saatiin, kun sosialistit Lionel Jospinin johdolla olivat ottaneet sen pääteemakseen parlamenttivaaleissa ja voittaneet vaalit.
Suomessa edes kolmivuotisen laajuudeltaan erittäin rajallisen kokeilun aikaansaaminen ei käynyt helposti. Presidentti Martti Ahtisaaren työllisyystyöryhmä otti sen kuitenkin ohjelmaansa, kun Peltolan vetämä Yhdistys 6 oli lobbannut voimakkaasti ja SAK:kin asettunut kokeilun kannalle.
Silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) suhtautui Peltolan mukaan kokeiluun alusta asti penseästi.
– Työministeri Liisa Jaakonsaari (sd.) oli ensi alkuun sen kannalla, mutta käänsi kelkkansa, kun pääministeri oli tiukkana, työministeriön virkamiehenä tuolloin työskennellyt Peltola muistelee.
Kokeilu lopetettiin kolmivuotiskauden jälkeen virallisesti siksi, että se ei työllistänyt riittävästi pitkäaikaistyöttömiä. Pitkäaikaistyöttömien työllistämistä ei ollut edes asetettu sen tavoitteeksi.
Työteho huonoin loppupäivästä
6+6-mallissa työn tuottavuus kasvoi merkittävästi kaikilla aloilla, joissa tuottavuutta voitiin järkevästi mitata. Tämä selittyy Peltolan mukaan ennen kaikkea työn organisoinnin tehostamisella.
– Lyhyt työaika helpottaa järkevien ratkaisujen löytämistä. Kuuden tunnin palikka on paljon pienempi kuin kahdeksan tunnin. Sitä voi sijoittaa monin eri tavoin: limittäin, päällekkäin, peräkkäin.
Myös työntekijöiden paremmalla jaksamisella on merkittävä vaikutus.
– Mitä pitempi työaika, sitä huonompi työteho vuoron lopussa. Saksalaisten huolellisten tutkimusten mukaan työteho putoaa juuri kuuden tunnin jälkeen jyrkästi. Viimeisen tunnin tulokset ovat ehkä noin puolet siitä mitä työpäivän aiemmissa vaiheissa.
Peltola pitää selvänä, että lyhempi työpäivä auttaisi ihmisiä myös jaksamaan työelämässä pitempään ennen eläkkeelle jäämistä.
Työntekijöiden valta pelottaa
Luulisi, että tuottavuutta parantavat ratkaisut kelpaisivat työnantajillekin. Kokeilussa mukana olleet työnantajat olivatkin tyytyväisiä. Sen sijaan työnantajajärjestöissä oli jyrkkää vastustusta. Niistä soiteltiin yrityksiin ja peloteltiin muun muassa sanomalla, että Peltola on kommunisti, Peltola muistelee.
Kokeilun ollessa käynnissä yrityksiä yritettiin saada keskeyttämään se. Painostuksesta huolimatta yksikään yritys ei kuitenkaan niin tehnyt.
Peltola uskoo työnantajaleirin vastustuksen kumpuavan viime kädessä siitä, että työntekijöille ei haluta antaa valtaa työn organisoimisessa.
– Hyödyt työn uudelleenorganisoimisesta ovat erittäin suuria, mutta niitä ei saavuteta, ellei työntekijöitä oteta siihen mukaan. On välttämätöntä, että he ovat mukana suunnittelemassa, miten työt järjestetään uudelleen.
Organisoinnin pitäminen työnantajien käsissä on heille tärkeä periaatekysymys. Pelätään, että vaatimukset työntekijöiden mukaanottamisesta leviävät yhä uusiin asioihin, Peltola arvelee.
Palkat pysyivät ennallaan
Virallisesti työnantajat vetoavat yleensä työvoimapulaan, jota työajan lyhentämisen pelätään pahentavan. Siltä kannalta on Peltolan mukaan tärkeää suunnitella työajan lyhentäminen niin, että organisointi paranee ja tuottavuus kasvaa.
– Sitä ei ole Saksassa ja Ranskassa kovin paljon ajateltu. Suomessakaan viimeisin työajan lyhennys, pekkaspäivät, ei nostanut tuottavuutta millään tavalla.
Argumentti työvoimapulasta ei päde ainakaan nimenomaan lama-aikana tehtäviin Saksan mallin mukaisiin lyhennyksiin.
– Taloustilanteen parantuessa työaikaa voidaan tarvittaessa pidentää – ellei sitten ole kyetty organisoimaan työtä niin hyvin uudelleen, että ei enää tarvitse pidentää.
Työntekijätkään eivät aina ole riemurinnoin kannattaneet työajan lyhentämistä. Palkkojen aleneminen luonnollisesti arveluttaa.
Kokeilussa työnantajille annettiin vapaat kädet sopia mahdollisista palkkojen alentamisista työntekijöiden kanssa. Suosituksena oli kuitenkin siirtää tuottavuushyötyä palkkoihin.
– Työnantajat olivat jyrkästi sitä mieltä, että kaiken tuottavuushyödyn pitää jäädä firmaan. Mutta kaikissa tapauksissa päästiin sopimukseen ja myöhemmin todettiin, että kuudesta tunnista voidaan maksaa entistä kahdeksan tunnin palkkaa.
Pätkätyöt historiaan?
Nykyäänkin työnantajat teettävät mielellään lyhyitä työpäiviä – mutta vain osalla työvoimaa. Peltola arvioi kehityksen olevan menossa siihen suuntaan, että vakituisessa työssä olevalla ammattitaitoisella ydintyövoimalla pyritään teettämään yhä pitempiä päiviä. Samaan aikaan toisille ei ole tarjolla mitään muuta kuin osa-aikaisia pätkätöitä, joista ei saa riittävää toimeentuloa.
– Työnantajatkin ajavat lyhyttä työaikaa, mutta vain pätkätyöläisille, heittopusseille. Yhdysvalloissa ja Englannissa on päästy hyvin pitkälle tähän suuntaan, ja sitä nyt haluttaisiin meillekin.
Yleinen työajan lyhentäminen esimerkiksi kuuteen tuntiin pyyhkäisisi suuren osan pätkätyöläisyydestä pois, Peltola arvioi.