Pääministeri Matti Vanhanen on kuluneen viikon aikana haastanut hallituskumppanit, opposition ja tasavallan presidentin. Keskustassa on kyselty, onko talossa enää isäntää ollenkaan. Vanhanen on pyrkinyt näyttämään, että on eikä hänen etunimensä ole Jarmo.
Epätavanomaisen rapsakkaan tyyliin Vanhanen esitti hyvätuloisten verotuksen kiristämistä tämän kriisin sotakorvauksina. Tämä koettaisiin yhteiskunnallisesti oikeudenmukaiseksi, hän perusteli. Ehdotuksen ajankohta oli sattuva, viime lauantai. Edellisenä päivänä eduskunta kevensi 60 000 euroa ja enemmän ansaitsevien verotusta Matti Vanhasen hallituksen esityksestä. Pääministerin sosiaalinen omatunto nukkui yhden yön liian kauan.
Kokoomuksesta aloitetta on vastustettu muun muassa sillä, ettei rikkaiden lisäverosta suuria puroja kertyisi. Tällä perusteella porvarit ovat torpanneet viime vuosina kaikki sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevat esitykset. Koska esitetty toimi ei ratkaise kaikkia ongelmia, siihen ei kannata ryhtyä.
Verotuksen tulonjakoa tasoittava vaikutus on heikentynyt 1990-luvun alkupuolelta lähtien.
Mahdollinen veronkorotus tuottaisi joka tapauksessa joitakin satoja miljoonia euroja. Niillä voitaisiin rahoittaa esimerkiksi se työttömyyden perusturvan tasokorotus, joka jälleen kerran jää toteutumatta, koska se muka maksaa liikaa.
Pieni veronkiristys olisi hyvitystä suurituloisimpien tälläkin vuosikymmenellä lähes joka vuosi saamista veronkevennyksistä ja muusta jo vuosia jatkuneesta erityiskohtelusta, kuten tulojen muuntamisesta kevyemmin verotetuiksi pääomatuloiksi.
Verotuksellisten ”sotakorvausten” kriitikoilta jää huomaamatta, että verotuksen tulonjakoa tasoittava vaikutus on heikentynyt 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Vuoden 1990 jälkeen välittömien verojen osuus bruttotuloista on laskenut ylimmässä tulonsaajakymmenyksessä ja noussut alimmassa. Rikkaimman prosentin keskimääräinen veroaste laski kymmenessä vuodessa 40 prosentista 28:aan ja käytettävissä olevat tulot puolestaan nousivat reaalisesti 13 prosenttia vuodessa ajanjaksolla 1990–2007.
Nyt paljon muistellussa talvisodassa kaveria ei jätetty. Tässä talouden talvisodassa taitaa käydä toisin, koska ei Vanhasellakaan ole muuta näyttöä kuin kenttäväen hengennostatukseksi tarkoitettu puhe. Verotus ja kaikki muut isot asiat on haudattu työryhmiin, joilla alkaa tulla valmista vasta vuoden kuluttua.