– Kehitysapu ei voi ratkaista köyhien maiden ongelmia. Ratkaisujen tulisi olla maiden itse synnyttämiä toimintatapoja, joita kansainvälinen yhteisö voi tukea, lataa Kaj Björk, jonka kehitysmaiden ongelmiin pureutuva yhteiskuntapolitiikan väitöskirja tarkastetaan lokakuun lopulla Jyväskylän yliopistossa.
Kaj Björk aloitti kansainvälisen ekonomistin uran vuonna 1975. Hän on asunut ja työskennellyt 23 vuotta yhteensä yhdessätoista eri kehitysmaassa Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Lähi-idässä.
Björk on työskennellyt sekä ulkoministeriön että kansainvälisten järjestöjen palveluksessa ja niiden rahoittamissa hankkeissa suomalaisten yritysten konsulttina. Työ on vienyt Björkiä ja tämän perhettä kaikkiaan lähes sataan maahan.
Väitöskirjassa käsiteltävistä maista Björk on asunut ja työskennellyt Sambiassa ja Thaimaassa, kummassakin kahden vuoden ajan ja kolmannen maan, Chilen kehitysongelmia hän tuntee vierailujensa perusteella. Björk on edelleen mukana kehityshankkeissa, joista viimeisin on tänä vuonna suuntautunut Vietnamiin.
Björk on tutkimuksessaan selvittänyt, mitkä tekijät selittävät maiden kehitystä. Koulutus on köyhille tärkeää, mutta pelkästään sen avulla kehitysmaat eivät Björkin mukaan voi ratkaista kaikkia ongelmiaan.
Tarvitaan neljä
peruspilaria
Björk painottaa väitöskirjassaan inhimillisen kehityksen neljän peruspilarin, eli hallinnon, koulutuksen, omaisuuden turvan ja talouden yhtäaikaisen kehittämisen tärkeyttä. Kehitysmaat voivat edistää asukkaidensa hyvinvointia vaikuttamalla suotuisasti keskeisiin kehitystekijöihin, joita ovat odotettavissa oleva elinikä, koulutus- ja tulotaso.
Hallintoa on kehitysmaissa Bergin mukaan liian vähän, liian paljon tai se on huonoa ja korruptoitunutta. Kehitysmaiden ihmisten koulutustason Berg sanoo olevan paljon huonompi kuin tilastot osoittavat. Toiminnallinen lukutaidottomuus on kehitysmaissa huomattavan yleistä..
– Hallintokoneistot pitävät ihmisiä objekteina vastoin koulutuksen päämäärää kehittää ihmisistä vapaita ja itsenäisiä toimijoita. Lain ja omaisuuden turva kehitysmaissa on sattumanvarainen tai olematon. Erityisesti yhteinen maaomaisuus, jota kukaan ei omista, tekee maasta ns. kuollutta pääomaa, joka muodostaa vakavan esteen kehitykselle.
Maanomistuksen saattaminen oikeusturvan piiriin on Björkin mukaan erityisen tärkeää köyhien maiden kehitykselle. Kehitysmaiden kapea-alaista taloutta, ei maailmankaupan ehtojen parannus auta, ennen kuin köyhät maat kehittävät lisää omia vientituotteita.