Lauri Tarastin toimikunnan raporttia vaali- ja puoluerahoituksen järjestämisestä on odotettu kuin nousevaa kuuta. Vaikka laajapohjainen toimikunta paljon sai aikaan, niin se ei kuitenkaan pystynyt tekemään yksimielistä mietintöä. Kiistely jatkuu, kun edes hallituspuolueet eivät ole kaikista asioista samaa mieltä
Tarastin työryhmän eripura takaa sen, että vaali- ja puoluerahoituksen pelisäännöistä käydään ankara kädenvääntö ensin hallituksessa ja vielä myöhemmin eduskunnassa. Seuraavissa vuoden 2011 eduskuntavaaleissa on jo tarkoitus noudattaa uusia sääntöjä.
Erityisesti kampanjointikatoista puolueet joutuivat äänestämään. Toimikunta esittää vaalikampanjoille rajoituksia. Katot jäävät edelleenkin varsin korkealle. Jos esitykset menevät sellaisenaan läpi, niin yhä rahan määrällä on ratkaiseva merkitys vaalitulokseen. Ei ollut yllättävää, että viime vaaleissakin hulvattomasti rahaa käyttäneet kokoomus ja RKP vastustivat ylipäätään kaikkia kampanjakattoja.
Nykyaikana on aika harvinaista, että johonkin työryhmäraporttiin jätetään peräti seitsemän vastalausetta. Erimielisyyksistä huolimatta työryhmän esityksen toteuttaminen merkitsee kuitenkin selvää edistysaskelta poliittisessa kulttuurissamme.
Tarastin toimikunnan monet ehdotukset selkeyttävät pelisääntöjä, rajoittavat käytettävän rahan määrää sekä lisäävät puolue- ja vaalirahoituksen avoimuutta. Äänestäjät pääsevät myös tarkistamaan, miten esimerkiksi eri ehdokkaat ovat vaalirahoituksensa keränneet.
Aktiivisen median ansiosta muutos kohti avoimuutta ehti Suomessa itse asiassa käynnistyä jo ennen, kuin lait ovat tulleet edes eduskunnan käsittelyyn.
uutiskirje 
