Viime eduskuntavaaleihin liittyvät vaalirahasotkut ovat vakavalla tavalla murentaneet eduskunnan arvovaltaa. Uusia paljastuksia tulee päivä toisensa jälkeen. Kansalaisten luottamus eduskuntaan rapisee huolestuttavan kovaa vauhtia. Rehditkin kansanedustajat kärsivät joidenkin toisten moraalittomuuksista.
On todella hämmästyttävää, ettei pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) itse edes tiedä, mistä hänen kaikki vaalirahansa ovat tulleet. Vaikka jotkut Vanhasen puoluetoverit ovat omat syntinsä myönnettyään eronneet vaikuttajan paikoiltaan, niin pääministeri itse ei anna tuumaakaan periksi. Hänen mielestään ei ole tapahtunut mitään laitonta tai edes paheksuttavaa.
Oppositiopuolueet kokoontuvat tänään pohtimaan eduskunnan hajottamista ja ne vaatinevatkin uusien vaalien pitämistä. Ensi viikolla hallituksen luottamus joka tapauksessa mitataan välikysymysäänestyksessä. Hallituksen eroon on nyt runsaasti muitakin syitä kuin vaalirahasotkut.
Vaikka koko oppositio vaatisi uusia vaaleja, niin yksinään sen voimat eivät eduskunnan hajottamiseen riitä, sillä hallituspuolueista kokoomuksella ja keskustalla on yhdessä yksinkertainen enemmistö eli 102 kansanedustajaa, ja eduskunnan hajottamiseen aloitteen pitää tulla pääministeriltä. Mielenkiintoista on, mitä tekevät vaalirahoituksen avoimuutta vaatineet vihreät.
Keskustan kannatus on juuri nyt niin matalalla, että puolue ei suin surminkaan halua lähteä vaaleihin, joiden seurauksena se menettäisi vuoren varmasti pääministerin paikkansa. Vaalirahasotkut ovat myös ryvettäneet kokoomuksen mainetta niin pahasti, että puolueessa ei myöskään innostuta uusiin vaaleihin.
Jotain kuitenkin on hallituspuolueidenkin pakko tehdä. Olisiko pääministerin vaihtaminen tarpeeksi radikaali teko?
Puheenjohtaja Vanhanen ei juuri nyt ole kovin vahvoilla edes omassa puolueessaan. Keskusta haluaa mahdollisimman nopeasti päästä uuteen nousuun ja se tuskin onnistuu Vanhasen johdolla. Puolueen onkin – jos tylysti sanotaan – päästävä eroon Vanhasesta.
Pääministerin vaihtaminen ei välttämättä vielä ratkaise luottamuskriisiä, mutta se olisi kuitenkin osoitus siitä, että kriisiin joutunut poliittinen järjestelmä toimii ja etsii ulospääsyä – ja keskusta pääsee valmistautumaan eduskuntavaaleihin puhtaammalta pöydältä.