Elämmekö nyt turvallisemmassa maailmassa kuin viikko sitten? Näin voisi ajatella, sillä Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman päätöksellä toteuttaa Eurooppaan kaavailtu ohjuskilpi toisenlaisena, kuin alun perin oli tarkoitus, voi todellakin olla laajat vaikutukset.
Tšekkiin ei rakenneta tutka-asemaa eikä Puolaan sijoiteta torjuntaohjuksia. Venäjä puolestaan ilmoitti jo, ettei se siirrä ohjuksia Kaliningradiin.
Yhdysvallat luopuu hankkeesta, jota se ei enää tarvitse. Päätös on kuitenkin nähtävä ennen muuta poliittisena ratkaisuna. Obama tekikin samalla näyttävän irtioton edeltäjänsä George Bushin politiikasta. Riippumatta Obaman ratkaisuun liittyvistä kaikista yksityiskohdista, päätös liennyttää Yhdysvaltojen ja Naton suhteita Venäjään ja avaa uusia mahdollisuuksia vuoropuhelulle.
Yhdysvalloilla ei nyt ole varaa kalliiseen hankkeeseen ja toisaalta Euroopassa ei ole oikeasti vakavia uhkia. Iranin Yhdysvallat sen sijaan kokee yhä varteenotettavana uhkana ja se haluaa saada Venäjän mukaan yhteiseen Iranin vastaiseen rintamaan. Päätös liittyy laajemmin myös muihin kansainvälisiin kipupisteisiin Lähi-idästä Afganistaniin. Niidenkin ratkaisemiseen Yhdysvallat tarvitsee Venäjän apua.
Itä-Euroopan uusille Nato-maille, joka ovat innokkaasti kannattaneet ohjuskilpeä, Obaman päätös aiheutti suuren järkytyksen, sillä maat ovat tukeneet turvallisuuspolitiikkansa pitkälti Yhdysvaltojen varaan. Vanhat Nato-maat taas ovat suhtautuneet nihkeämmin ohjuskilpihankkeeseen. Erityisen kriittinen on ollut Saksa, jossa Obaman päätöstä onkin laajasti kiitelty.
Venäjän presidentti Dmitri Medvedev matkustaa tällä viikolla Yhdysvaltoihin ja tapaa Obaman, jonka tuoreet linjavedot heijastuvat väistämättä kahdenvälisiin keskusteluihin. Venäjä kokee arvovaltansa lisääntyneen ja se vaikuttanee myös maan käyttäytymiseen.
Mielenkiintoista on nyt seurata, mitä Obaman päätös ja presidenttien tapaaminen vaikuttavat Naton ja Venäjän välisiin suhteisiin. Onko tämä todellakin ”uuden alku”?