Jyväskylän kaupunginteatteri: Ulvova mylläri. Dramatisointi ja ohjaus: Anssi Valtonen. Musiikin sävellys ja laulujen sanat: Pauli Hanhiniemi. Musiikin sovitus ja johto: Jyrki Heikkilä. Koreografia: Neija Välilä. Lavastus: Mikko Saastamoinen. Pukusuunnittelu: Merja Levo. Valosuunnittelu: Tuukka Toijanniemi. Äänet: Mika Filpus. Pääosissa: Henri Halkola, Eeva Hakulinen. Kantaesitys oli 5.9. suurella näyttämöllä.
Arto Paasilinnan vuonna 1981 ilmestynyt menestysromaani on käännetty yli 20 kielelle. Siitä on tehty elokuva ja teatteriversionakin sitä on esitetty teattereissa ympäri maan, viimeksi viime kesänä Mikkelin teatterissa.
Ulvovan myllärin Gunnar Huttunen on hyväsydäminen, mutta hieman erikoinen tyyppi, jolla on ahdasmielisen kyläyhteisön mielestä yksi paha vika. Hänellä on tapana osoittaa tunteitaan ulvomalla. Eihän semmoinen passaa.
Gunnar leimataan hulluksi ja passitetaan mielisairaalaan, josta hän kuitenkin lähtee livohkaan. Gunnarista tulee metsissä piileskelevä lainsuojaton, joka jahdataan kuin pahintakin rikollista. Hulluksihan semmoisesta tulee.
Voisi luulla, että mylläri Gunnar Huttusen tarina yhteisöön sopeutumattomasta yksilöstä on jo kaluttu loppuun, mutta ei. Pitkäaikaisen haaveensa toteuttaneen ohjaajan Anssi Valtosen johdolla romaanista on saatu Jyväskylän Kaupunginteatterissa aikaan tuore ja onnistunut kansanmusikaali.
Laulut kuljettavat
tarinaa eteenpäin
Tuoreeksi Jyväskylän mylläriversion tekee ennen kaikkea musiikki. Kolmannen naisen ja Perunateatterin mies Pauli Hanhiniemi on onnistunut rustaamaan lauluja, jotka reagoivat käsikirjoituksen tuntoihin ja tosiaan kuljettavat tuttua tarinaa jouheasti eteenpäin.
Esityksen teemat, suvaitsemattomuus, viha, empatia ja rakkaus, saavat samalla vahvistusta.
Kun ansioituneen rockmiehen tekemän musiikin sovittaa klassisen musiikin ekspertti Jyrki Heikkilä apunaan kansanmusiikin taituri Ville Ojanen, on tuloksena hienoja kappaleita, joita on mahdoton lokeroida mihinkään musiikkilokeroon, ellei se sitten ole se kansanmusikaalin lokero.
Tärkeä osa musiikin onnistumisessa on näyttämölle, myös katsojien nähtäviksi, nostetulla taidokkaalla kuusimiehisellä bändillä. Erityisen upeaa kuultavaa on Heikkilän sellon ja Ojasen viulun yhteissoitto, mutta isot kehut ansaitsee koko orkka.
Paikoitellen hyvinkin vauhdikkaaseen musiikkiin on koreografi Neija Välilä luonut onnistuneet kuviot. Yleisurheilukilpailutkin hoidetaan lennokkaalla kansantanssilla.
Lavastaja Mikko Saastamoinen on luonut yhdestä suuresta hammasrattaasta toimivan myllymiljöön. Sen sijaan pankkilavastuksen iso dollarin seteli oudoksutti.
Niin ohjauksessa, lavastuksessa kuin roolisuorituksissakin vedetään välillä ronskisti yli, mutta se lienee hullussa kansamusikaalissa luvallista, jopa suotavaa. ”Hullu Gunnar”, Henri Halkola ja hänen rakkaansa Sanelma Käyrämö, Eeva Hakulinen ovatkin roolihahmojen hillityimmästä päästä.
Gunnaria hullumpia näyttämöllä on enemmänkin. Alttaritaulusta irtoava Jeesus, Tommi Rantamäki (vierailija teatterikoulusta ) säväyttää.
Kansanmusikaalin päähenkilö Gunnar ei esityksessä laula ollenkaan. Miksi laulaisi, kun purkaa tunteitaan ulvomalla. Ohjaaja Valtoselle Gunnarin ulvominen ei olekaan merkki hulluudesta, vaan keino välttää hulluksi tuleminen.
Viihdyttämisen ohessa kansanmusikaali pistää katsojan miettimään omaa suhtautumistaan vieraaseen, outoon ja erilaiseen. Vihan kohteeksi voi joutua vaikka pitäisi suunsa supussa. Joskus väärä värikin riittää.