Olin 4-vuotias, kun Kansan Uutiset perustettiin, enkä osannut vielä silloin lukea.
Myöhemmin Kansan Uutiset on kyllä tullut tutuksi. Se on tunkenut suorastaan iholle, mutta ei mitenkään vastenmielisellä tavalla, sillä muutoinhan tämä aikuiselämä olisi ollut vallan kamalaa.
Kun ensimmäisen kerran astelin kesätoimittajaksi valittuna kohti Kansan Uutisten konttoria keväällä 1974, lehdet alkoivat juuri vihertää nyttemmin jo kaadetuissa Kotkankadun koivuissa. Vain parisen kuukautta aikaisemmin lehden päätoimittajana oli aloittanut talvella joukoistamme poistunut Erkki Kauppila.
Silloin lehti ilmestyi viikon jokaisena päivänä.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja itsekin olen ollut monissa käänteissä mukana niin kokijana kuin tekijänä.
Yksi taitekohta oli syksyllä 1982. Kotkankatu oli jouduttu jättämään, kun terveysviranomaisten mukaan talon kellarissa oleva painokone piti liian kovaa meteliä. Naapuritalon asukkaiden valitukset johtivat siihen, että lehteä silloin painanut Yhteistyö rakensi uuden painon Herttoniemeen ja hankki Itä-Saksasta tarpeisiinsa nähden ylisuuren painokoneen. Tällä ”saksanseisojalla” olisi pystytty tekemään muutamassa tunnissa valtavia painoksia, kuten Itä-Berliinissä tehtiinkin.
Samaan syksyyn 1982 osui yksi Kansan Uutisten historian suurimmista uudistuksista. Noin vuoden verran oli suunniteltu Suomen oloissa täysin uudenlaista Viikkolehteä. H-hetkeksi oli asetettu lokakuun loppu.
Vaikka tipalle meni, niin aikataulu piti. Harvemmin kuitenkaan kai missään on aloitettu uuden painokoneen tuotantoa niin, että ensimmäinen painotyö on myös täysin uusi tuote. Tietty pelivara painamiseen tosin jäi, sillä Viikkolehti painettiin jo perjantaina, vaikka se lukijoille jaettiin vasta sunnuntaina.
Ihan ilman kommelluksia ei toimituskaan ensimmäisestä Viikkolehdestä selvinnyt. Nyt kömmähdykset jo hymyilyttävät, vaikka silloin oli tosi kysymyksessä.
Ensimmäisen lehden etusivun jutuksi oli valittu työmaareportaasi parkanolaiselta metallitehtaalta. Toimittaja jututti porukkaa ja silloinen kuvaaja räpsi kuvia. Toimittaja vähän ihmetteli, kun kuvaajan kamera surrasi koko ajan, taisi ottaa satoja kuvia. Nyt digiaikanahan tämä olisi ihan luonnollista, vaan ei silloin.
Kun reportteripartio palasi reilun 250 kilometrin päästä toimitukseen, kuvaaja huomasi, että hänellä ei ole ollutkaan filmiä kamerassaan. Virtuaalisiksi jäivät kaikki hienot asetelmat. Ei muuta kuin auton nokka uudelleen kohti Parkanoa, mutta lavastettu ei tietenkään ole kuin vaisu jäljitelmä aidosta. Paikkaus onnistui ja lukija tuskin huomasi, että työmaareportaasissa oli niin poikkeuksellisen paljon poseerauskuvia.
Nyt Kansan Uutisissa eletään jälleen uuden vaiheen kynnyksellä. Viikkolehti oli ainakaan lehden vastaus koviin ulkoisiin uudistumisen paineisiin. Kun rahaa on rajallinen määrä, sitä on pyrittävä käyttämään parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Jotkut ennustivat 27 vuotta sitten, että Viikkolehti jää tähdenlennoksi, joka on elinkaarensa päässä vähintäänkin kymmenessä vuodessa. Toisin on käynyt. Viikkolehti elää ja voi hyvin. Seuraavana syntymäpäivänään tai oikeastaan päivää ennen tai päivää sen jälkeen – miten vaan lasketaan – se pesee kasvonsa.
Jo ensi viikolla Viikkolehti alkaa ilmestyä totuttua paksumpana. Lehteen on syksyn mittaan tulossa myös uusia sisällöllisiä elementtejä.
Nyt etenemme kahden kärjen taktiikalla. Samaan aikaan kehitämme vajaa vuosi sitten avattua Kansan Uutisten verkkolehteä. Senkin sisältö monipuolistuu ja ajankohtaistuu syksyn aikana. Verkkolehti tarjoaa joka päivä myös mahdollisuuden keskusteluun ajankohtaisista asioista. Kymmenen kuukauden aikana verkkolehdessä on käytetty yli 9 000 puheenvuoroa, pisimmissä ketjuissa niitä on noin 250.
Kaikilla lehden lukijoilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta seurata verkkolehteä. Viikkolehti ja verkkolehti kuitenkin täydentävät toisiaan, joten Viikkolehden lukijakin saa parhaat palat verkkolehden tarjonnasta.
Kun Viikkolehti aloitti 27 vuotta sitten, päätoimittaja Erkki Kauppila määritteli ensimmäisessä numerossa lehden linjaa kolmella sanalla: ”vasemmistolainen, taisteleva, humanistinen”.
Nämä tiivistykset pätevät yhä myös tänään. Uusi aika tuo kuitenkin valtavasti lisää haasteita. Rahan päällekäyvää mahtia vastaan on pystyttävä taistelemaan monin eri keinoin ja myös kulttuurin asein. Siihenkin uudistuva Viikkolehti tarjoaa foorumin.