Kaverini valitteli, ettei enää viitsi käyttää pääkaupunkiseudun lähijunia, koska niissä matkustaa liikaa ”narkkareita” ja muuta epämääräistä ainesta. Ei hän tunnustanut suorastaan pelkäävänsä, mutta matkustusmukavuus kuulemma kärsii. Niinpä hän ajaa keskustasta esikaupunkiin äitinsä luokse autolla, vaikka juna olisi nopeampi.
En tiedä, onko hänenlaisiaan paljon. Matkustajien ja henkilökunnankin turvallisuudentunne on kuitenkin viime vuosina ollut VR:lle ja YTV:lle haaste. Yhteiskunnan eriarvoistuminen näkyy joukkoliikenteessä. Me hyväosaiset häiriinnymme tai jopa pelkäämme kohdatessamme sekavasti käyttäytyviä kanssamatkustajia. Mitään todellista vaaraa heistä ei tietenkään yleensä ole.
Itse tulin äskettäin 17 minuutin junamatkalla keskellä päivää vaihtaneeksi paikkaa kahdesti toisten käytöksen vuoksi. Ensin vastapäätäni tuli istumaan nuori mies, joka alkoi sättiä koko matkustajakuntaa muun muassa ”ihan säälittäviksi ihmisiksi”. Toiseen vaunuosastoon siirryttyäni vastapäätäni asettui itsekseen puheleva vanhempi nainen, joka syljeskeli eteensä. En halunnut saada osumaa jaloilleni.
Varmasti tilanteisiin olisi voinut reagoida toisinkin, vaikkapa jäämällä juttelemaan. Mutta tähän tapaan me helposti reagoimme, kun rauhaamme häiritään.
Vartiointia junissa ja asemilla on lisätty varsinkin ilta-aikoina, ja asiakaskyselyjen mukaan matkustajien turvallisuudentunne onkin jonkin verran parantunut.
Joskus myös vartijat voivat kuitenkin häiritä matkustusmukavuutta. Eräässä myöhäisillan junavuorossa matkantekoni sujui hyvin rauhallisesti, kunnes vartijoiden ja viereisen vaunuosaston somalialaistaustaisen nuorisojoukon välille syntyi kränää. Nuorista en huomannut aiheutuvan häiriötä ennen kuin vartijat tekivät jostakin numeron.
Sitten molemmat osapuolet metelöivät melkoisesti, kun vartijat häätivät ”somalilaumaksi” kutsumaansa seuruetta ulos junasta. Aikataulustakin jäätiin.
Valvonnan ja vartioinnin lisääminen on ymmärrettävää, koska VR:llä ja YTV:llä tuskin on muutakaan keinoa ongelmien ehkäisemiseksi. Mutta ennen kaikkea kasvaneet ongelmat lähijunissa kertovat karua viestiä Suomen sosiaalisesta todellisuudesta. Siihen viestiin meidän tulisi reagoida, vaikka pakenisimmekin henkilöautoon tai toiseen vaunuosastoon.
uutiskirje 
