Harmaana taustavaikuttajana pidetty SDP:n kansanedustaja ja entinen ministeri Antti Kalliomäki sai aikaan ehkä loppukesän värikkäimmän keskustelun, jonka pärskeet eivät vieläkään ole tyystin vaimenneet. Demarien pitäisi Kalliomäen mukaan hylätä tulevaisuuden hallituskumppanina sekä keskusta että kokoomus ja ryhtyä rakentamaan punavihreää vaihtoehtohallitusta.
Kalliomäen pohdinta SDP:n tulevaisuuden näkymistä ei todennäköisesti ole vain hänen yksityisajatteluaan. Ainakin se kumpuaa siitä epätoivosta, jota suurimmassa työväenpuolueessa on eletty mönkään menneiden EU-vaalien jälkeen.
Tuska onkin kesävaalien jälkeen ollut käsin kosketeltava Vasemmistoliiton ohella myös SDP:ssä. Vasemmistopuolueiden ei ainakaan kannata kinata keskenään, sillä EU-vaalitkin osoittivat, että kumpikaan niistä ei hyötynyt toistensa menetyksistä, vaikka SDP:llä yhtenä osana vaalitstrategiana olikin kouraista osa Vasemmistoliittoa aikaisemmin äänestäneistä omiksi tukijoikseen.
Kalliomäki tarjoili uudenlaista hallitusvaihtoehtoa keskusteluun jo pari viikkoa sitten oululaisen Kalevan haastattelussa. Yritys ei ottanut silloin tulta. Esitystä kommentoitiin oikeastaan vain Pohjois-Suomen vasemmistolehti Kansan Tahdossa. Muu media noteerasi esityksen vasta, kun Uutispäivä Demari vetäisi sen etusivulleen.
Entisenä kovan tason seiväshyppääjänä Kalliomäki tietää, että ennätyksiä ei synny eikä huipputuloksia tehdä, ellei rimaa uskalla asettaa tarpeeksi korkealle, vaikka se vähän pelottaisikin. Hyppy voi jäädä myös limboksi.
Juuri nyt SDP ei ole ennätyskunnossa vaan pikemminkin jonkinlaisessa neuvottomuuden tilassa. Kalliomäen pohdinnan yksi tarkoitus lieneekin ravistella omaa väkeä hereille. Kun kooma hellittää, niin silloin katseet voi suunnata myös pitemmälle tulevaisuuteen. Demaripuoluetta varjostaa edelleen muun muassa tahtojohtaja Paavo Lipposen jyhkeä hahmo.
Asioita voi kuitenkin tehdä myös toisin, kuin mihin on totuttu – ainakaan ohjelmista se ei ole kiinni.
Vaikka poliittinen energia pitää nyt talouskriisin aikana suunnata ennen muuta arkipäivän taisteluihin työllisyyden puolesta sekä köyhyyden kasaantumista ja lisääntymistä vastaan, niin se ei poista tarvetta miettiä asioita pitemmälläkin sihtauksella. Jotain ajatusmylläkästä aina voi jäädä nykyhetkenäkin käteen.
Kalliomäen ajatukset on helppo tyrmätä haihatteluna tai omanlaisenaan ”unelmahötönä”. Jokainen politiikkaa seurannut tietää, että hallituksiin ei vain marssita ”johtavaksi” voimaksi, ellei kansan kannatus sitä edellytä. Onkin syytä tarkastella Kalliomäen pohdintaa tätä taustaa vasten. On löydettävä sellainen vastavoima nykyiselle hallituskokoonpanolle, että voidaan tehdä toisenlaista politiikkaa. Demarit hakevat muutosta, mutta oma kysymyksensä on, ovatko he tässä uskottavia.
Uusista asetelmista on voitava puhua. Kyse ei ole ”hallituskipeydestä”. Hallitukseen menolla ei ole merkitystä sinänsä, vaan olennaista on, millaista politiikkaa hallitus harjoittaa.
Nyt keskusta ja kokoomus ovat niin vahvoja, että ilman jompaa kumpaa hallituksen teko ei onnistu.
Ennen seuraavia tai sitä seuraavia vaaleja pitäisikin pystyä paaluttamaan perusteltu vaihtoehtoinen ohjelma, jolle haetaan kansan tuki. Puolueita ei tarvitse yhdistää, vaan tärkeätä on yhteinen näkemys suurista periaatteellista asioista, kuten varakkaiden verotuksen kiristämisestä. Sillehän on Ylen teettämän gallupin mukaan jo nyt kansan vankkumaton tuki takanaan; hallituspuolueet taas toimivat tasan päinvastoin.
Norjassa ja Islannissa punavihreät voimat ovat hallituksessa.
Todennäköisesti näin on Ruotsissakin ensi vuoden vaalien jälkeen. Demarit, vasemmistopuolue ja vihreät tarjoilevat siellä kansalle yhteistä, nykyiselle porvarivetoiselle menolle vaihtoehtoisesta hallituspolitiikkaa.
Suomessa punavihreä vaihtoehto voi kaatua vihreisiin jo ennen kuin sitä tosissaan aletaan edes harkita.
Näin voisi päätellä puheenjohtaja Anni Sinnemäen kannanotoista keskustan Suomenmaan (5.8.) haastattelussa, jossa hän vuolain sanakääntein julistaa tyytyväisyyttään sinivihreään hallituspohjaan.
Suomenmaan oman tulkinnan mukaan Sinnemäki antoi jo Kalliomäelle rukkaset. Tosin kaikki vihreät eivät ole Sinnemäen kanssa samoilla linjoilla.