Maiju Lassilan näytelmä Tulitikkuja lainaamassa on melkein kaikille suomalaisille tuttu, mutta ensi keskiviikosta lähtien Lieksan Kolilla esitettävää Iivanaa ei jostakin kumman syystä ole aikaisemmin näyttämöllä nähty. Nyt nähdään, kun Outokummussa syntynyt, mutta Jyväskylässä jo pitkään vaikuttanut teatteriammattilainen Antti Lattu dramatisoi yli sata vuotta vanhan romaanin näytelmäksi.
Tohmajärveltä kotoisin oleva Algot Untola (1868–1918), alkujaan Algoth Tietäväinen, käytti kirjailijana myös nimeä Irmari Rantamala. Antti Latun mielestä Maiju Lassilan laajan tuotannon monet muut teokset ovat jääneet turhaan tulitikkujenlainaajien varjoon.
– Lassilan yhteiskunnallisesti tarkka huumori on löydettävissä yhtä korkeatasoisena koko tuotannossa. Hän on suomalaisen kirjallisuuden suuria humoristeja, tyypillinen luonnonnero, jonka sana tehoaa ennen muuta kansanomaisella välittömyydellään.
Iivana eli suomalainen venäläisen puhemiehenä on vuonna 1915 julkaistu seikkailuromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat Lassilalle poikkeuksellisesti nykyisen Venäjälle puolelle. Näytelmä on Latun mukaan sarja surkeita sattumuksia. Siinä juro suomalainen suostuu akanpuutteessa olevan venäläisen puhemieheksi. Tapahtumat kiertyvät koomiseksi nuhjaamiseksi, jossa väärinkäsitykset seuraavat toisiaan.
Iivana kuvaa myös suomalaisten ja venäläisten välejä autonomian ajalla, sitä, miten suomalaiset olivat venäläisten silmissä tyhmiä ”tsuhnia” ja venäläiset puolestaan suomalaisten mielestä ”ryssiä”. Lassila kuvaa tsuhnaa seuraavasti: ”Tshuhnan, vot, tuntee siitä, että hän, tshuhna tarkoitan… hän ei kiroa että: tshort, vaan: pjerkjele”.
Jyväskyläläistä
teatteriosaamista
Teatterialan monitoimimies Antti Lattu on toiminut jo kahden vuosikymmenen ajan freelance-näyttelijänä (FIA), -ohjaajana, -dramaturgina sekä teatteriaineiden opettajana. Käsikirjoituksia, dramatisointeja sekä ohjauksia Lattu on tehnyt Hämeenlinnan, Kemin ja Rauman kaupunginteattereissa sekä lukuisissa harrastajateattereissa eri puolilla Suomea.
Näyttämörooleissa mies on nähty Jyväskylän, Kemin ja Seinäjoen kaupunginteattereissa. Jyväskyläläislähtöisessä Yövieraat-teatteriryhmässä Lattu oli mukana niin näyttelijänä, ohjaajana kuin käsikirjoittajanakin.
Iivana-näytelmän työryhmän Lattu on koonnut pääosin Jyväskyläläisistä teatterialan harrastajista. Esityksen tuottaja Hilkka Vänni vastaa lavastuksesta, puvustuksesta ja tarpeistosta yhdessä Hanna Hintikan sekä muun työryhmän kanssa. Koko projektin on Kolin Kulttuuriseuran Koli-teatterille tuottanut Kansan Sivistystyön Liitto.
KSL:n mukaantulo lieksalais-jyväskyläläiseen produktioon on esimerkki nykyajan kulttuurintekijöiden verkottumisesta.
– Tässä on takana pitkä yhteistyökuvio, joka meillä on ollut KSL:n projektituottajan Kalevi Tynkkysen kanssa pääosin koulutusasioissa. Teatteriyhteistyötäkin olemme tehneet aikaisemmin, kun Lattu ohjasi Jyväskylässä romaninuorten teatteriryhmän esityksen, Vänni kertoo.
Sekin on aika pitkä tarina, miksi pääosin jyväskyläläinen työryhmä tekee teatteria Pohjois-Karjalaan Kolille, jossa aikaisemmin usean vuoden ajan toimi pääosin EU-rahoitteinen ammattiteatteri.
– Kaksi vuotta sitten Antti Lattu oli mukana näyttelijänä Koli-teatterin Panu-esityksessä. Sitä kautta Kolin kulttuuriseura tuli tutuksi. Kun Kolilla hyvään vauhtiin päässyt teatteritoiminta oli loppua EU-rahoituksen päättymisen myötä, ajattelimme Antin kanssa, että olisi surku, jos toiminta ei tosiaan enää jatku, Vänni kertoo.
Solmu aukesi, kun Vänni ja Lattu esittivät Kolin Kulttuuriseuralle KSL:n ottamista mukaan tuottajan rooliin. Uusi kumppani otettiin hyvällä mielellä vastaan.
Yhteistyönä myös
lastennäytelmä
Jyväskyläläisen työryhmän ja KSL:n yhteistyö Kolilla ei ole pelkästään Iivanan varassa, sillä sivistysjärjestö on tuottajana myös Latun käsikirjoittamassa ja ohjaamassa lastennäytelmässä Se Kettu Repolainen, joka pohjautuu suomalaisiin eläintarinoihin. Lattu on aiemmin ohjannut näytelmän jyväskyläläiselle Ad Astra -teatterille.
Jyväskylästä lähtee Lieksaan melkoisen paljon teatterirekvisiittaa, sillä myös tämän esityksen lavastuksesta, puvustuksesta ja tarpeistosta vastaa sama työryhmä kuin Iivanassakin. Näytelmän ensi-ilta on 11. heinäkuuta.
– Sadut ja tarinat ovat suusta suuhun kulkenutta kertomusperinnettä, jota kuultiin kerrottavan yhtä hyvin aikuisille kuin lapsillekin. Tähän teatteriesitykseen on liitetty yhteen useita Suomen kansan miettimiä eläinsatuja ja -kertomuksia, mutta kaikkia niitä ei esitetä alkuperäisessä muodossaan, Antti Lattu kertoo.
Esityksen sadut ja kertomukset ovat vanhaa kansanperinnettä, eikä niissä kaikissa ei ole onnellista loppua. Lattu muistuttaa, että luonnossa eläimet myös tappavat ja syövät toisia eläimiä pysyäkseen itse hengissä.
Iivanan ja Repolaisen rooleissa nähdään samoja näyttelijöitä. Jyväskyläläisen työryhmän lisäksi teatteriesitysten toteuttamiseen Kolin Panu-teatterissa tarvitaan myös paljon ahkeria talkoolaisia, joita ilman esitykset eivät onnistuisi.
Kolilla kulttuuria koko kesä
Kolin kulttuuriseuran tuottamassa taide- ja kulttuurikesässä Lieksassa on tänä vuonna monenlaista tarjontaa valtakunnallisista huippuvierailuista oman maakunnan taideopiskelijoiden tuotantoon.
Kolin taide- ja kulttuurikesä jatkaa vuonna 2000 alkaneen EU-rahoitteisen kulttuuriprojektin työtä. Kesän tapahtumat käynnistyivät jo toukokuussa näyttelyillä ja ohjelmaa riittää syyskuulle asti.
Säveltäjämestari Jean Sibelius vieraili Kolilla sata vuotta sitten ja tätä merkkitapausta kulttuurikesässä juhlistetaan 16. heinäkuuta sellotaiteilija Jussi Makkosen ja pianotaiteilija Rait Karmin konsertilla, joka kuuluu myös osana Pielinen Soi -kamarimusiikkifestivaaliin.
Lieksan Mieslaulajat esittää 18. heinäkuuta Kahell’ puolen rajoa -konsertissaan karjalaisten laulujen mieskuorosovituksia Kari Nykäsen johtamana. Seuraavana päivänä järjestettävän perinnepäivän aikana on mahdollisuus kokeilla vanhanajan heinäntekoa Erolan pientilalla.
Kulttuurikesän taidenäyttelyissä on esillä muun muassa ammattikorkeakoulun taideopiskelijoiden töitä, ympäristötaidetta, keramiikkaa sekä teatterikuvia. (ku)