Vasemmistoliiton tämänkertainen kriisi sekä tekee surulliseksi että suututtaa. Puolueella oli osaava, uskottava ja lämmin ihminen ja DUUNARI puheenjohtajana.
Koko puheenjohtajakautensa ajan hän sai puukkoa selkäänsä oman puolueensa eräiltä jäseniltä. Ja tässähän niitämme sitä mitä kylvimme Vasemmistoliittoa perustettaessa, eli ei se osapuolijako mihinkään hävinnyt,on naivia edes sellaista uskotella.
Ja nyt entiset ”vähärit” huutaa omaa ”messiastaan” puheenjohtajaksi hoh hoi! Se tietäisi puolueen lopullista kutistumista 5 prosentin radikaaliryhmäksi, joka huutaa kovaa ja korkealta mutta ei sano mitään.
Juuri niin kuin viimeinen europarlamentaarikkomme, ei tehnyt mitään, mutta vastaan pisti.
Ja samanlaisella huitomisella eri suuntiin on hukattu puolueen uskottavuus. Sen palauttamiseksi voimme alkaa rakennustyön jos Kari Uotila asettuisi puolueemme puheenjohtajaksi. Häneen voimme luottaa, on taitoa ja tietoa ja kokemusta, hänen verokirjansa on ollut kapitalistin taskussa.
Ja sanotaan mitä sanotaan, Vasemmistoliiton peruskivi on ammattiyhdistysliike, ainoastaan sen tuella on nousu mahdollinen ja vetäjäksemme on paras vaihtoehto Kari Uotila. Vetoan häntä asettumaan puheenjohtajaehdokkaaksi 27.6.
uutiskirje 
