Parhaassa tapauksessa tämä hurja viikko etenee sittenkin katastrofista kliimaksiin. Sunnuntaina tuli turpiin, mutta lauantaina lähdetään lentoon, jos Helsingin Kulttuuritalolla järjestettävä avoin foorumi Vapaus valita toisin onnistuu.
Suomalaista poliittista ilmapiiriä on vaivannut todellisia vaihtoehtoja tarjoavan demokraattisen keskustelukulttuurin puute, toteavat foorumin noin 300 kokoonkutsujaa.
Meidän mielestämme aika on kypsä muutokselle, julistaa tämä joukko, josta tunnistaa puoluevasemmistolaisten ja -vihreiden sekä ay-aktiivien nimiä. Mahtuupa sinne myös RKP:n varapuheenjohtaja Nils Torvaldskin. Moni on luultavasti puoluepoliittisesti sitoutumaton, mutta ajattelultaan punavihreä.
Vapaus valita toisin on kiinnostavinta ja innostavinta, mitä tässä maassa on tehty ainakin viiteentoista vuoteen. Vasemmistopuolueiden piirissä on jo pitkään pyöritty oman navan ympärillä miettimässä, mikä vasemmistoa vaivaa. Nyt kokoonnutaan laajemmalla joukolla ja puhutaan keskeisimmistä asioista, jotka eivät kuitenkaan millään nouse ”oikeaan” poliittiseen keskusteluun.
Se, että eivät nouse, on tärkein syy vasemmiston vaalitappioon. Kenttä jäi vapaaksi sisällöttömiä iskulauseita suoltavalle pölhöpopulismille.
Kansan Uutisten Viikkolehden numero on omistettu Vapaus valita toisin -foorumille.
Yksi foorumin teemoista on hyvinvointivaltion nousu ja tuho.
Tähän lehteen on koottu suomalaisen uusliberalismin historia hyvin lyhyesti. Se tuhosi hyvinvointivaltion, ei 1990-luvun lama.
Tuloerojen kasvu on foorumin hampaissa. Pari viikkoa sitten tuloeroista Tampereen yliopistossa väitellyt erikoistutkija Marja Riihelä kertoo tämän lehden haastattelussa, että kasvavathan ne, kun kasvatetaan. Riihelä on kumonnut oikeiston hellimän myytin, jonka mukaan laman jälkeinen talouskasvu automaattisesti ruokkii myös tuloerojen kasvua.
Suomen tilan paikalleen panee myös tohtori Petri Minkkinen. Häneltä ilmestyi äsken asiaa käsittelevä kirja.
Ja luonnollisesti foorumin järjestäjät kertovat, mistä oikein on kyse ja miten tapahtuma saatiin liikkeelle.
On helppo sanoa, että asiat pitää tehdä toisin. Mutta mitä se toinen, se vaihtoehto, käytännössä on?
Hyvät neuvot eivät aina ole kalliita. Saksan vasemmistopuolueen, Die Linken, ohjelma talouskriisin hoitamiseksi on yksi esimerkki konkreettisesta vaihtoehdosta. Linken ohjelmaa on eri nettilistoilla suomeksi kierrättänyt Viikkolehdestäkin tuttu dosentti Jouko Jokisalo Oulun yliopistosta.
Kyllä tämä järkeenkäyvältä vaikuttaa:
Kriisin aiheuttajat on saatava maksumiehiksi. Uusliberalistisen politiikan seurauksena veropoliittisin ratkaisuin on suoritettu 500 miljardin euron omaisuudensiirto työväestöltä pääomalle. Linke vaatii ylimääräistä 5 prosentin miljonääriveroa yli miljoonan euron omaisuudesta, suuryritysten verotuksen kiristämistä, perintöveron korotusta, verotuksen progression korottamista huippupalkkaisille sekä verotuksen keventämistä pienituloisille.
Oikeudenmukaiselta kuulostaa. Meillä Suomessa on ainoan vaihtoehdon nimissä tehty tasan päinvastoin.
Saksalaisvasurit vaativat myös kaikkien finanssi- ja osakekauppojen verottamista. Vaalivoittaja Jyrki Katainen vastusti tätä suuressa vaalikeskustelussa viikko sitten. Eikö pitäisi konkretisoida, mitä Katainen itse asiassa vastustaa ja mitä siitä seuraa?
Taantuma on maailmanlaajuisen kokoomuspolitiikan seurausta, mutta ei kokoomus ole siitä mitään opikseen ottanut.
Linken ohjelmassa on paljon muutakin. Puolue vaatii, että valtiollisten elvytystoimien tuesta nauttivien yritysten tulee vahvistaa henkilöstön asemaa päätöksenteossa. Tällöin yrityksen hallintoneuvostosta puolet olisi työntekijöiden ja muun henkilöstön edustajia. Keskeiset ratkaisut alistettaisiin ensin työtekijöiden äänestettäväksi ja sitten vielä hallintoneuvoston päätettäväksi.
Elvytyksen pitää toteuttaa periaatetta, että valtiontuki merkitsee sen osallisuutta yrityksessä. Jos taas työntekijät luopuvat osasta palkastaan yrityksen taloudellisen tilan vakauttamiseksi, niin he saisivat osan omistusoikeutta yrityksessä – aina 49 prosenttiin asti.
Vaihtoehtoja siis on. Ne pitää nähdä ja niitä pitää uskaltaa vaatia. Se on ainoa tie eteenpäin.