Ääneen ajattelemisen on sanottu koituvan tuhoksi sitä harrastavalle poliitikolle. Rkp:n puheenjohtaja Stefan Wallin sen teki, varmasti tietoisesti, puolueensa puoluekokouksessa viime viikonvaihteessa.
”Kieli merkitsee toki edelleen paljon hyvin monille, mutta myös vähemmän yhä useammalle. Suuntausta on voitava kääntää, mutta voiko sitä”, Wallin kysyi. Ja kysyi aiheellisesti.
Samalla puheenjohtaja tuli omiensa edessä aika rohkeasti paljastaneeksi, kuinka vaikean ongelman kanssa kielipuolue taistelee. Rkp:n kannatus putoaa yhtä vääjäämättömän varmasti, kuin ruotsinkielisten osuus väestöstä pienenee. Tämän päälle tulee välinpitämättömyyslisä. Kieli ei ole nuorilla ikäpolvilla niin tärkeä tekijä esimerkiksi yksilön identiteetille kuin vielä pari vuosikymmentä sitten.
Puheenjohtaja kyseli myös, mikä osuus ruotsin kielen vaalimiselle tulee antaa suhteessa puolueen politiikan muuhun sisältöön. Kielipolitiikalla pelaaminen ei enää riitä.
Niin, mitähän se politiikan muu sisältö voisi olla? Sitäkö, että Rkp sai hallitusohjelmaan aikanaan kirjatuksi ainoan eläinläjin merimetson metsästyksen muodossa. Yleisliberaalina itseään pitävän puolueen on vaikea esittää konkreettisia vaatimuksia, koska kannattajakunnassa etujen ristiriidat ovat kärkevät.
On siinäkin Wallinilla tekemistä, kun samaa sukupuolta oleville täyttä adoptiomahdollisuuksien sallimista vaativat pääkaupunkiseudun nuoret ja Pohjanmaan minkkifarmarit on pidettävä samassa karsinassa.
Rkp:n alamäki jyrkkenee. Se alkaa, kun puolue menettää ainoan paikkansa EU:n parlamentissa. Viimeisen paikan lunastanut Rkp ei ole saanut kasaan vaaliliittoa keskustan kanssa. Paikkojakin on nyt jaossa yksi vähemmän kuin viime vaaleissa.
Lisäksi ehdokaslistalta puuttuvat näkyvät nimen, sellaiset, joita muutkin kuin ruotsinkieliset äänestäisivät. Ja juuri näitä ääniä puolue kipeästi kaipaa kompensoimaan ”kielisidonnaisten äänien” vähenemistä. Edes yksikään istuvista kansanedustajista ei ole asettunut ehdolle.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa neljästä vaalipiiristä kannatustaan ammentavalla Rkp:llä on edessään tiukka paikka. Hallituksessa ikiroikkujana pidetyllä puolueella on tähän mennessä esitettävänään yhtä paljon saavutuksia kuin vitsin mukaan Italialla toisessa maailmansodassa.