Dynaaminen vasemmistoliike syntyy, jos kiukku kanavoituu toiminnaksi
Kesäaikaan siirtymisen seurauksena aamukahvittelemme Hakaniemen torin kulmilla epäinhimillisen aikaisin. Riitta Matilainen ja Dan Koivulaakso ovat kuitenkin täysin hereillä ja valppaina, elleivät jopa vihaisia.
– Kenellekään ei kai ole epäselvää, että koko vasemmisto on kriisissä. Siihen pitää reagoida. Ei ole niinkään väliä ketkä yksilöt toimivat, relevanttia on se, miten vasemmistosta tehdään jälleen dynaaminen liike, aloittaa Koivulaakso.
Reipasta puhetta heti aamusta. Palataan perusasioihin; kriisissä on muutakin kuin vasemmisto.
– Jos joku vielä sanoo Suomen olevan hyvinvointivaltio, niin se on totaalista bullshitia, toteaa Matilainen.
Hän on vasemmistopiireissä tuore kasvo, joka liittyi Vasemmistoliittoon viime syksynä, ”kun kunnallisvaalit menivät aivan persiilleen”.
– On tuntunut todella mielekkäältä, erityisesti Vasemmistolinkin tyypit tuntuvat ”omilta”, Matilainen sanoo.
– Äiti tosin eilen ihmetteli puhelimessa, miten olen joutunut näin vasemmalle… Kai se syy on oikeudenmukaisuuden halu.
”Me emme
maksa kriisiänne”
Koivulaakson mielestä Suomessa olisi nyt hyvä tilaisuus ottaa mallia eri puolilla Eurooppaa olevista ”me emme maksa kriisiänne” -liikkeistä.
– Nyt olisi mobilisoitava ihmisiä kysymään, mitä se elvyttäminen oikein tarkoittaa. Myös ulkoparlamentaarinen liikehdintä on saatava mukaan, jotta se olisi uskottavaa.
Molemmat kaipaavat kunnon vastavoimaa tämän hetkiselle hallituspolitiikalle.
– Eläkepäätöksen kaatuminen oli jonkin sortin voimannäyte, mutta se ei vielä riitä, sanoo Matilainen.
– Jos demarit haluaa mieltää vasemmistoon kuuluvaksi, nythän jos koskaan olisi mahdollisuus tehdä terävää oppositiopolitiikkaa yhdessä, jatkaa Koivulaakso. – Pysyvämmän, voimakkaan liikkeen rakentamisen on tapahduttava laajana rintamana.
Tämä voisi hänen mukaansa alkaa vaikkapa siitä, että vappuaaton EuroMayDayn kaltaiseen tapahtumaan ei kutsuta vain vihaisia teinejä, vaan siellä kokoontuisi eri siirtolaisryhmiä, vasemmistoryhmiä, opiskelijoita ja niin edelleen.
– Niin että ihmiset omista lähtökohdistaan lähtevät purkamaan sitä, miten hallituksen nykypolitiikka ja talouskriisi vaikuttavat heidän elämäänsä, Koivulaakso kuvailee.
Mikä ihmeen
keskiluokka?
Kaksikon puhuessa käy selväksi, ettei vastakkainasettelun aika ole ohi, etteivät suomalaiset todellakaan ole yhtä suurta keskiluokkaa ja ettei luokista voi puhua ilman luokkaristiriitaa.
– Keskiluokka on käsitteenä varsin ongelmallinen ja täysin epäpoliittinen, sanoo Dan Koivulaakso.
– Luokassa on kyse nimenomaan luokkaristiriidasta. Eli siitä mikä on suhde pääomaan. Vaikka toimeentulo saattaa niin sanotulla keskiluokalla olla vähän parempaa, työtä myydään ihan samalla tavalla perinteisen työväenluokan kanssa.
Riitta Matilaisen mielestä olisi tärkeää saada keskiluokka heräämään siihen, että he ovat rakenteiden armoilla aivan samalla tavalla kuin perinteinen työväenluokkakin.
– Vappuna puheissa ollaan taas työväen asialla, mutta kenelle siinä puhutaan, hän kysyy.
– Työväenluokka on keskeinen termi, jota viljellään. Mitä sillä tarkoitetaan? Siihen samaistuminen on vaikeaa, minullekin, sanoo Koivulaakso.
Molemmat sanovat kuitenkin kuuluvansa jonkinlaiseen työväenluokkaan.
– Se käsite pitäisi jotenkin modernisoida. Työväenluokka on ihan eri asia kuin 1900-luvun alussa, Matilainen sanoo.
Koivulaakson mielestä ei ole sattumaa, että kokoomuksen puhe työväestä menee läpi.
– Ihmiset samaistuvat karikatyyriin, nyt mennään ”sorvin ääreen” naputtamaan näppäimistöä kahdeksaksi tunniksi.
Nuoria ja
naisia lisää
Riitta Matilainen kertoo laajasta ystäväpiiristään, josta suuri osa äänestää vihreitä. He ovat tällä hetkellä tosi pettyneitä vihreiden toimintaan muun muassa Lex Nokian ja yliopistolain takia. Silti he eivät voi kuvitella äänestävänsä Vasemmistoliittoa.
– Jos katsotaan vaikka eduskuntaryhmää, niin onhan sen ikä- ja sukupuolijakauma aika hurja. Yksinkertaisesti nuoria ja naisia tarvitaan lisää.
Myös suhde ay-liikkeeseen on ongelmallinen.
– Ay-liike on leimautunut niin vahvasti kovapalkkaisten vakityöläisten asialle.
Moni pätkää ja silppua tekevä ei töidensä vähyyden vuoksi saa edes liiton jäsenyyttä, eikä pääse kiinni ansiosidonnaiseen turvaan.
Vasemmistopuolueiden ja ay-liikkeen suhteen pitäisi Matilaisen mielestä olla avoimempi, jottei ihmisille tule kuvaa, että salaa suhmuroidaan; että taustalla on jokin epädemokraattinen peli.
Miten sitten saisi nuoria kaupunkilaisia äänestämään Vasemmistoliittoa?
– Asumiseen liittyvät asiat yhdistävät monia muusta elämäntilanteesta riippumatta, ehdottaa Koivulaakso.
Ja asumisen kysymykset kulkevat käsi kädessä toimeentulon kanssa. Muun muassa Helsingissä ja Turussa käydään taistelua kaupungin vuokratonttien vuokrankorotuksista. Myös asuntolainojen marginaalikorkojen nousu heijastuu kaikkeen asumiseen.
– Ehkä nämä kysymykset voisivat koota ihmisiä ja vahvistaa vasemmiston asemaa.
Uutta hyvinvointia
rakentamassa
Talouden kriisi nostaa esiin kysymyksiä perustoimeentulosta ja kasvavasta nuorisotyöttömyydestä. Elvyttämisellä ei ole mitään merkitystä sellaiselle ihmiselle, jonka toimeentulo on heikkoa.
Dan Koivulaakso muistuttaa, että edellisen laman jäljiltä on edelleen joukko pysyvästi syrjäytyneitä ihmisiä. Ja kasvava osa nuoria, jotka jäävät syrjäytymiskierteeseen
– Meidät on saatu niin vahvasti uskomaan retoriikkaan, jossa jokainen on oman onnensa seppä, ettei solidaarisuutta enää tunneta, sanoo Matilainen.
– Kuitenkin juuri kaikkein heikoimmin toimeentulevien toimeentuloa roimasti nostamalla myös elvytettäisiin.
Matilainen ihmettelee, kuinka kansa saa kerta toisensa jälkeen gallupeissa puolustaa veroja, palveluja ja hyvinvointivaltiota, eikä tätä viestiä kuulla. Siinä on kyse valinnasta.
Vasemmistoliiton pitäisi puolestaan tehdä ”helvetin selväksi”, että sen valinta on hyvinvointivaltion puolustaminen ja rakentaminen.
– Yliopistouudistus on uusliberalismin viimeinen kuolinkouristus. Nyt on aika rakentaa hyvinvointiyhteiskunta uudelleen.
Kiukku on
voimaa
– Suurimmassa nousussa on muukalaisvihamielinen äärioikeisto. Nyt sen kuitenkin vielä voisi pysäyttää, sanoo Dan Koivulaakso.
Hän varoittelee, ettei vasemmiston pitäisi lähteä mukaan puhumaan ”maahanmuuton ongelmista”. Jos keskusteluun lähdetään äärioikeiston määrittämällä kentällä, siinä voi vain hävitä.
– Ihmisillä on heikko toimeentulo, heikko asumistilanne ja heikko kielitaito. Näihin ongelmiin pitää etsiä ratkaisua.
– Kaupunkitilakysymykset, joita helposti pidetään irrelevantteina ja mielletään katutaiteeksi; eivät ne ole sitä. Ne ovat protesti.
– Ihmisillä on paha olla ja sitten tuhotaan paikkoja. Jossain vaiheessa se paha olo kiehuu yli. Mutta ihmisten kapina jää yksittäisiksi teoksi, jos sen ympärillä ei ole yhtenäistä, poliittista liikettä.
– Suomessa viha kääntyy itseä kohti, ei rakenteita tai politiikkaa vastaan, miettii Riitta Matilainen.
– Olemme tyhmällä tavalla lainkuuliaisia ja herranpelkoisia.
– Viha on voimakas, mutta hyvä sana. Ongelma on se, ettei viha kanavoidu mihinkään, Koivulaakso sanoo.
– Kuunnelkaa itä-helsinkiläisiä hip hop -artisteja ja ottakaa ne tosissaan. Niissä sanoituksissa on tiukkaa yhteiskunta-analyysia, hän tiivistää lopuksi.
Aamukahvin ääressä oli tarkoitus puhua dynaamisesta, punavihreästä liikkeestä. Parin kupin aikana ehdimme vasta punaiseen, vihreys jäi seuraavaan kertaan.
n
Keitä he ovat?
RIITTA MATILAINEN
33-vuotias Vasemmistolinkin aktiivi, Vasemmistoliiton jäsen syksystä 2008. Valmistunut talous- ja sosiaalihistoriasta valtiotieteiden maisteriksi, työn alla on väitöskirjatutkimus suomalaisten rahapelaamisesta. Asuu Kalliossa, eikä aio muuttaa ikinä pois Helsingistä.
DAN KOIVULAAKSO
28-vuotias maisteri, pääaine sosiaaliantropologia. Kotoisin Helsingistä. Toiminut muun muassa Euro MayDay -liikkeessä, Vapaa liikkuvuus -verkostossa, talonvaltausliikkeessä ja Vasemmistonuorissa. Työskennellyt erilaisissa kansalaisjärjestöissä. Ehdolla Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi.
uutiskirje 