Akateemikko Lehdon kirja osoittaa:
Olli Lehto: Tieteen aatelia. Lorenz ja Ernst Lindelöf, kaksoiselämäkerta isästä ja pojasta. Otava 2008, 398 SIVUA.
Jos haluaa tietää, mistä on alun perin peräisin suomalaisten kansainvälinen arvostus matematiikan ja tähtitieteen alalla, on syytä lukea akateemikko Olli Lehdon uusin elämäkertateos, joka samoissa kansissa esittelee kaksi muun muassa Helsingin yliopiston matematiikan professorina toiminutta miestä; isän ja pojan – Lorenz Lindelöfin (1827 –1906)ja Ernst Lindelöfin (1870 – 1946).
Heidän elämäkertojensa kirjoittaja Olli Lehto on myös kansainvälisesti tunnettu matemaatikko, Lindelöfejen perinteen jatkajia. Lehto on myös toiminut Helsingin yliopiston matematiikan professorina ja myös saman yliopiston rehtorina ja kanslerina. Lisäksi Lehto on ollut vierailevana professorina monissa yliopistoissa eri puolilla maailmaa.
Aikaisemmin Lehto on kirjoittanut elämäkertateoksen Suomen ehkä kaikkien aikojen tunnetuimmasta matemaatikosta Rolf Nevanlinnasta, Korkeat maailmat – Rolf Nevanlinnan elämä -niminen teos ilmestyi 2001. Sitä seurasi kirja Oman tiensä kulkijat – veljekset Vilho, Yrjö ja Kalle Väisälä (2004).
Köyhistä oloista
aatelismieheksi
Nevanlinna ja Väisälät esiintyvät Lehdon uudessakin kirjassa, mutta vain loppupuolella, sillä nyt hän aloittaa suomalaisten huippumatemaatikkojen esittelyn kauempaa historiasta – kaukaa 1800-luvun puolelta.
Lorenz Lindelöfin uraa rahvaan parista nousseen kappalaisen pojasta kansainvälisestikin tunnetuksi matemaatikoksi, yliopiston professoriksi ja rehtoriksi sekä valtiopäivämieheksi on pidetty ainutlaatuisena esimerkkinä nopeasta säätykierrosta 1800-luvun Suomessa.
Lindelöf aateloitiin vuonna 1885. Lehdon mukaan hän oli ainoa henkilö Suomessa, joka oli ollut säätyvaltiopäivillä kolmen säädyn edustajana: papiston, porvariston ja lopuksi aateliston.
Lehto korostaa. että Lindelöfin nousu yhteiskunnan kärkipaikoille ei perustunut syntyperään eikä suureen omaisuuteen, kuten 1800-luvulla oli vielä varsin normaalia. Lorenz Lindelöfin menestyksen salaisuus oli lahjakkuus ja koko elämän jatkunut sitkeä tiedonhankinta.
Kirjansa esipuheessa Lehto valittelee sitä, että tiedepiirejä lukuunottamatta Lorenz Lindelöf ei ole jäänyt ansaitsemallaan tavalla jälkipolvien muistiin. Lehdon mukaan Lindelöfin elämä sattui suomalaisen ”tietoyhteiskunnan varhaisvaiheeseen”.
”Lorenz Lindelöfin elinaikana voimakkaasti lisääntynyt koulutus tavoitti väestön kaikki kerrokset ja nosti olennaisesti kansankunnan sivistyksen tasoa”, kuvailee Lehto kirjansa vanhemman päähenkilön aikakautta.
Vanhoja kieliä
ja teologiaa
Lorenz Lindelöfin isän Juhanan vanhemmat olivat vuokratilallisia, siis köyhiä maajusseja Varsinais-Suomessa. Poika osoittautui kuitenkin lahjakkaaksi ja hänellä oli hillitön halu päästä papiksi.
Hänen onnistukin jotenkin päästä Turun katedraalikouluun, jossa Juhana Antinpoika sai kokonaan uuden nimenkin. Kappalaisena hän oli Johan Lindlöf (1777– 1855). Hän meni naimisiin ja Johan ja Anna Lindlöf saivat neljä lasta.
Kaksi lapsista kuoli nuorina, mutta toiset kasi saavuttivat korkean iän. Lorenz oli nuorempi jäljelle jääneistä veljeksistä. Hän pääsi aloittamaan koulunkäyntinsä Vaasan triviaalikoulussa suoraan toiselta luokalta, koska oli saanut esiopetusta kotonaan.
Triviaalikoulun jälkeen Lorenz pääsi Vaasaan juuri perustettuun lukioon. Koulut olivat ruotsinkielisiä ja niiden opetusohjelmat tähtäsivät papiksi valmistumiseen. Pääpaino oli vanhoissa kielissä ja teologiassa.
Ruotsinkielen lisäksi Lorenz joutui opiskelemaan latinaa, klassista kreikkaa, uuden testamentin kreikkaa, hepreaa, suomea ja saksaa. Lehto kiinnittää huomiota siihen, että opetusohjelmissa ei ollut emämaan Venäjän kieltä.
Huippuluokan
päästötodistus
Lorenz sai päästötodistuksensa Vaasan lukiosta 1845. Yhdestätoista lukuaineesta kymmenessä oli arvosanana ”kiitettävä”. Näin hän oli kelvollinen otettavaksi opiskelijaksi Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon Helsinkiin.
Tässä yhteydessä Lehto huomauttaa, että loistava todistus ei kertonut Lorenzin hankkineen matematiikassa koulukurssien yli meneviä tietoja. Samoin oli tähtitieteessä, josta hän oli kiinnostunut jo varhain.
”Jo Vaasassa hän sai aineksia ´huippulahjakkaan´-leimaan, joka häneen lyötiin yliopistossa ja joka jäi häneen lähtemättömäksi”, Lehto kirjoittaa.
Lorenz aloitti yliopistossa vuoden 1846 alussa, jolloin Helsinki oli jo suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, jossa oli noin 15 000 asukasta.
Vuonna 1850 Lorenz Lindelöf suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon. Laudatur hänellä oli matematiikassa, fysiikassa, tähtitieteessä, kaunopuheisuudessa & runousopissa ja Kreikan kirjallisuudessa.
Tähtitiede vai
matematiikka
Ja siitä se ura sitten urkenikin muun muassa Suomen johtavaksi tähtitieteilijäksi, joka tähtitieteen professuurin sijasta kuitenkin valitsi matematiikan professorin viran. 1800-luvulla matematiikka ja tähtitiede olivat vielä hyvin lähellä toisiaan.
Mainittakoon, että Lindelöf työskenteli jo 24-vuotiaana eli vuodesta 1852 alkaen Venäjän tärkeimmässä observatoriossa Pulkovassa, jonne rakennetun tähtitornin esikuvana oli ollut Carl Engelin Helsingin Tähtitorninmäelle piirtämä yliopiston tähtitieteen laitos.
Lehto kertoo kiinnostavasti myös Lindelöfin kansainvälistä yhteyksistä ja teoksista, joista osa ilmestyi ulkomailla suurta huomiota matemaatikkojen keskuudessa herättäen.
Lehto kiinnittää huomiota siihenkin, että näissä julkaisuissa ei Lindelöfin kerrota olevan Keisarillisen Aleksanterin yliopiston professori, vaan puhutaan pelkästään Helsingin yliopistosta.
Suomen tiedemaailmassa Lorenz Lindelöf kohosi arvostettuun asemaan, mutta hän oli myös monella tavalla yhteiskunnallisesti aktiivinen. Hän toimi mm. kunnallispoliitikkona, tiedeseuran sihteerinä ja oli uudistamassa eläkekassoja.
Vuosina 1874–1902 hän toimi yliopistouransa jälkeen kouluylihallituksen pääjohtajana. Lehdon mukaan tänä aikana Suomi otti pitkiä askelia kohti tietoyhteiskuntaa.
Yläluokkainen
kulttuurikoti
Lorenz ja Anna Lindelöfin perheen toiseksi vanhimpana lapsena syntyneellä Ernst Lindelöfillä oli luonnollisesti paljon paremmat lähtökohdat loistavan uran luomiselle kuin isällään. Lehto toteaakin, että Ernst syntyi yläluokkaiseen kulttuurikotiin.
”Jo nuorena hän tuli tietoiseksi henkisistä kyvyistään ja asetti itselleen korkeat päämäärät. Elämänohjeeksi tuli hellittämätön työnteko”, Lehto kuvailee nuorukaisen starttia tiedemaailman huipulle.
Lehdon mukaan Ernst katsoi olevansa etuoikeutetussa asemassa ja hänen mielestään tämä merkitsi sitä, että työtä oli tehtävä myös muiden ihmisten hyväksi.
”Matematiikka on kaunista taidetta, ja matemaatikon pitää työssään asettaa itselleen samat vaatimukset kuin taiteilijan”, lainaa Lehto Lindelöfiä.
Koko Lindelöfien suku oli myös musiikillisesti lahjakasta; matematiikka ja musiikki tuntuvat jostakin syystä olevan lähellä toisiaan. Jo isä Lorenz Lindelöf oli tunnettu myös viulustaan.
O. V. Kuusinen oli
Lindelöfin oppilas
Lehto on kaivanut kirjaansa paljon pieniä, mutta kiinnostavia yksityiskohtia. Hän on muun muassa löytänyt professori Lindelöfin muistikirjasta merkinnän matematiikan approbatur-arvosanan antamisesta Otto Ville Kuusiselle.
Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingissä vuonna 1905. Hän olikin sivistynein jäsen Neuvostoliiton korkeimmassa johdossa kuuluessaan poliittiseen toimikuntaan Nikita Hrustshevin valtakaudella 1960-luvun alkupuolella.
Toinen hyvä esimerkki on Johan Helon tapaus. Lehto kertoo, kuinka Ernst Lindelöf aloitti jatko-opiskelijoiden ohjaamisen professoriksi tultuaan. Kolme enimmäistä oppilasta sai ansiokkaan väitöskirjan aikaan jo ennen suursodan alkamista.
He olivat Helon lisäksi Kalle Aukusti Poukka ja Elias Aukusti Hintikka. Lehto valittelee sitä, että kenestäkään heistä ei tullut yliopistollista matematiikan opettaja. Poukasta tuli Teknisen korkeakoulun matematiikan professori, Hintikasta tuli vakuutusyhtiön päämatemaatikko ja Helosta tunnettu poliitikko.
Helosta SKDL:n
puheenjohtaja
Lehto kertoo, että kaikille kolmelle Lindelöf oli antanut omia tutkimuksiaan lähellä olevan funktioteoreettisen väitöskirjan aiheen. Jokaiselle väitelleelle hän oli myös järjestänyt mahdollisuuden lisäopin hankkimiseen Göttingenissä.
Helo kuitenkin jätti vähitellen matematiikan kokonaan. Hänestä tuli SDP:n kansanedustaja, joka toimi ministerinä ensimmäisen kerran jo 1926 – 1927. Tämän jälkeen Helo suoritti lakitieteen kandidaatin tutkinnon.
”Vuonna 1941 hänet äärivasemmistolaisena, Saksaan turvautuvaa politiikkaa jyrkästi vastustavana pantiin turvasäilöön, mutta sodan jälkeen hänestä tuli SKDL:n ensimmäinen puheenjohtaja, opetusministeri ja lopuksi Suomen pitkäaikainen lähettiläs Pariisissa”, päättä Lehto kertomuksensa Lindelöfin lahjakkaasta oppilaasta.
Lindelöfin tohtorioppilaisiin kuului myös mm. myöhemmin lähinnä rauhanaktivistina tunnettu Felix Iversen, joka väitteli funktioteoriasta vuonna 1914. Muutamaa vuotta myöhemmin väittelivät Frithiof ja Rolf Nevanlinna. Heidänkin väitöksensä liikkuivat Lindelöfille rakkaan funktioteorian piirissä.
Einsteinin vaikea
suhteellisuusteoria
Albert Einstein esitteli suhteellisuuteoriansa 1905 ja täydensi sen yleiseen muotoon kymmenen vuotta myöhemmin. Suomessa jo 1909 Gunnar Nordström julkaisi erikoista suhteellisuusteoriaa käsittelevän tutkimuksen.
Nordström oli jo ennen suhteellisuusteorian julkistamista tutkinut saman tyyppisiä kysymyksiä ja hänestä tulikin Einsteinin ystävä. Vuonna 1918 Nordsrömistä tuli Helsingin teknisen korkeakoulun professori.
Muutoin suhteellisuusteoria tuli Suomeen hieman viiveellä. Lehdon mukaan tämä johtui siitä, että Einsteinin vaikea teoria ei aukea ilman huomattavia ponnistuksia. Lindelöf tuli kuitenkin vakuuttuneeksi suhteellisuusteorian tärkeydestä ja lukuvuonna 1920–1921 yliopistossa keskityttiin sen opettamiseen.
Lehdon mukaan nuori tohtori Rolf Nevanlinnan sai Lindelöfin luennoista elämänikäisen kiinnostuksen suhteellisuusteoriaan.
Ernst Lindelöf loi
oman koulukunnan
Lehdon mukaan Ernst Lindelöfiä jos ketään voidaan pitää Suomen matematiikan isänä. Hänet muistetaan maassamme uhrautuvasta työstään opettajana.
”Hän loi funktioteoreettisen koulukunnan, jonka hänen oppilaansa nostivat maailmanmaineeseen”, ylistää Lehto, joka vakuuttaa Lindelöfin tutkimusperinteen elävän yhä 2000-luvullakin.
Maailmalla Ernst Lindelöf on Lehdon mukaan tullut pysyvästi tunnetuksi matemaattisten tutkimustulostensa ansiosta. ”Hän on jälkimaailmalta saanut enemmän tunnustusta kuin monella tavalla ansioitunut isänsä Lorenz”, Olli Lehto toteaa.
uutiskirje 