Helsingin henkilöstöryhmät huomauttavat ristiriidasta:
Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen tavoittelee raamiesityksellään ensi vuoden menoihin sadan miljoonan euron (kolmen prosentin) vähennystä verrattuna kuluvaan vuoteen. Henkilöstön määrää Pajunen pudottaisi vuoteen 2012 mennessä 3 100:lla. Näin kaupungin palkkalaisten määrä laskisi 39 000:sta 35 900:aan
Apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataisen johtamassa henkilöstötoimikunnan kokouksessa keskiviikkona ilmoitettiin, mihin toimenpiteisiin kaupungin hallintokunnat velvoitetaan säästötavoitteen toteuttamiseksi.
– Me henkilöstön edustajat totesimme kokouksessa tuollaisen vähennystavoitteen olevan ristiriidassa valtuuston käsittelyyn tulossa olevan strategiaehdotuksen kanssa, kertoo Helsingin yhteisjärjestö JHL:n varapuheenjohtaja Marjasirkka Paaso.
Luonnos huhtikuun puolivälissä valtuustoon tulevaksi strategiaohjelmaksi on paraikaa poliittisten ryhmien käsittelyssä. Ohjelmassa visioidaan, miten pääkaupunkia kehitetään valtuustokauden aikana. Ohjelma kattaa niin korkean tason arvot kuin toimenpiteetkin, joilla parannetaan kaupunkilaisten kaikkinaista hyvinvointia.
Paason mukaan henkilöstön edustajat tekivät keskiviikkona selväksi näkemyksensä siitä, että poliittisten päättäjien on linjattava keskitetysti, miten strategiassakin korostettu palvelutaso säilytetään säästöesityksen toteutuessa ja mitä palveluja jätetään tekemättä.
Työntekijää ei
saa syyllistää
– Korostamme kannanotossamme myös sitä, ettei yksittäisen työntekijän pidä joutua vastuuseen laadussa tinkimisestä, jos sellaiseen joudutaan.
– Kehotamme päättäjiä säästöpäätöksiä tehdessään miettimään myös niiden mahdollisia heijastusvaikutuksia, ettei seuraavien valtuustokausien aikana tarvitse maksaa säästöistä syntyneitä turhia kuluja.
Marjasirkka Paaso kuvaa henkilöstöön kohdistuvaa säästöesitystä ”tässä tilanteessa tyydyttäväksi” sikäli, että siihen ei sisälly irtisanomisia eikä lomautuksia. Sen tavoitteet toteutuvat ennen kaikkea eläköitymisen kautta.
– Olen elänyt edellisen laman ja muistissa on hyvin, mitä silloin tehtiin. Silloin tehtiin säästösopimukset, säästettiin lomarahoista. Nyt näyttää siltä, ettei tähän tarvitse mennä.
Ryhmäkoot
eivät pienene
– Strategian toiminnalliset tavoitteet ja esimerkiksi kaavaillut yhtiöittämiset ovat sitten aivan eri juttu.
Paaso ottaa esimerkiksi oman työpaikkansa, kaupunginkirjaston. Kirjastossa oltiin juuri laajentamassa aukioloaikoja. Säästöesitys johtaa siihen, että laajennuksista on luovuttava. Niitä ei voi panna toimeen, koska se vaatisi lisää henkilökuntaa, mikä ei ole mahdollista, jos eläkkeelle lähtevien vakansseja ei saa täyttää.
Samanlainen tulee meno olemaan muillakin toimialoilla. Päivähoitopuolella tiedetään ryhmien pienentämistarpeet, samoin kouluissa. Kummassakin ryhmät jäävät pienentämättä.
– Kaupunginjohtajan esittämä kolmen prosentin säästö voi tuntua vähäiseltä, mutta ei se sitä ole, kun ajattelee miten suuri on lisäsatsauksen tarve vaikkapa vanhustenhuollossa, kun vanhusten, varsinkin huonokuntoisten, määrä kasvaa.
Toimintaan kohdistuvat säästöesitykset ovat kaiken kaikkiaan sellaisia, että niistä tulee toiminnan kehittämiselle suuria esteitä.
Edellisestä lamasta
ei otettu oppia
Aivan ehdottomasti pahana asiana kaupunginjohtajan säästöesityksessä Paaso pitää sitä, että käytössä on jälleen juustohöylä.
– Se ei ole veronmaksajan kannalta koskaan hyvä asia.
Paaso oli jo 90-luvun laman aikaan ay-aktiivi ja muistuttaa, miten työntekijäpuoli pyrki silloin sen välttämiseen, että joillakin aloilla ja joissakin asioissa olisi määrärahoja vähennetty ja joissakin olisi niiden annettu pysyä entisellään.
– Sellainen tavoite ei vain mennyt läpi, ei valtuustossa sen paremmin kuin virastoissakaan.
Henkilöstöryhmät korostavat kannanotossaan myös sitä, ettei tuottavuus tule juustohöylämallilla nousemaan.
– Nyt näyttää siltä, että 90-luvun kokemuksista ei oteta oppia, pahoittelee Marjasirkka Paaso.