Jaakko Kianderin arvio yritysten osinkoratkaisuista:
Maailmanlaajuisen talouskriisin Suomessakin aiheuttamat irtisanomiset ja lomautukset ovat poikineet ehdotuksia palkankorotuksista pidättäytymisestä. Esimerkiksi Teknologiateollisuus on ilmaissut huolensa siitä, että palkkakustannukset ovat kasvamassa muiden viisarien sojottaessa jyrkästi alaviistoon. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus on väläyttänyt jopa palkanalennuksista sopimista yritysten ja työntekijöiden kesken.
SDP:n varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson esitti puolestaan tammikuussa, että valtio ryhtyisi tukemaan vaikeuksissa olevien pk-yritysten palkanmaksua irtisanomisten ja lomautusten välttämiseksi.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander ennustaa, että seuraavissa palkkaneuvotteluissa työnantaja tulee useilla aloilla tarjoamaan nollalinjaa. Suoranaisiin palkanalennuksiin hän ei usko, mutta osan palkasta muodostavat tulospalkkiot tulevat Kianderin arvion mukaan pienenemään.
Yksittäisen yrityksen näkökulmasta palkanalennukset mahdollistaisivat hintojen alentamisen, mikä puolestaan ehkäisisi kysynnän heikkenemistä. Tällä hetkellä kysynnästä on Kianderin mukaan niin kova puute, että hintojen alentaminenkaan ei välttämättä auttaisi.
– Mutta jos ajattelee parin vuoden tähtäimellä, niin kyllä hintakilpailukyvyllä on siinä vaiheessa jonkin verran merkitystä, koska kysyntä lähtee ehkä elpymään ja kilpailijamaatkin koettavat painaa kustannuksia alaspäin. Tulee kova paine siihen, että halutaan painaa myös palkkakustannuksia alaspäin, Kiander ennakoi.
Deflaation
vaara väijyy
Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala puolestaan varoittaa, että palkkojen ja hintojen alennukset voivat johtaa deflaatiokierteeseen, jossa yritykset lykkäävät investointejaan kustannusten alenemista odottaen ja taloudellinen kehitys näivettyy. Japanissa tällainen tilanne on vallinnut jo useita vuosia.
– Maailmanlaajuisesti tällä hetkellä kovin pelko on se, että Japanin tilanne ei muutu koko maailman tilanteeksi, Tuomala huomauttaa.
Tuomalan mukaan palkkojen alennukset olisivat ristiriidassa keynesiläisen elvytyspolitiikan kanssa, jonka nimiin nyt muutoin laajasti vannotaan.
– Yritettäisiin elvyttää kysyntää yksillä keinoilla ja toisilla heikennettäisiin.
Kaikilla yrityksillä
ei mene huonosti
Tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta pitää palkkojen alennuksesta sopimista hyvänä vaihtoehtona irtisanomisille ja lomautuksille sellaisissa yrityksissä, joilla on erityisen suuria vaikeuksia. Yleistä palkkojen alennusta hän ei kuitenkaan kannata.
– Koko ajanhan on olemassa hyvinkin menestyviä yrityksiä, joilla ei ole hätää, Parkkinen muistuttaa.
Guzenina-Richardssonin ehdotus valtion palkkatuesta yrityksille ei saa tutkijoita innostumaan.
– Holtittomassa valtion rahojen levityksessä yritysmaailmaan ei ole mitään järkeä, Parkkinen tyrmää.
Kianderkaan ei pidä suoraa palkkatukea yrityksille hyvänä ideana. Sen sijaan työvoimapoliittisena toimenpiteenä valtio voisi hänestä antaa tukea esimerkiksi lomautettavien työntekijöiden kouluttamiseen työttömyyden estämiseksi. Hallituksen viimeisimmässä elvytyspaketissa luvattiinkin pitkään lomautetuille mahdollisuus päästä muutosturvan työllistymisohjelmien ja korotetun koulutusrahan piiriin.
Kannattavuudesta
varaa tinkiä
Säästöä saataisiin myös, jos yritykset olisivat valmiita tinkimään kannattavuudestaan. Analyysiyksikkö Balance Consultingin laskelmasta selviää, että vuonna 2007 Suomen 2 000 suurimmassa yrityksessä oman pääoman tuotto oli keskimäärin noin 16 prosenttia. Jos omistajat olisivat valmiita pudottamaan sen vielä hyvänä pidettävään 10 prosenttiin, yritysten pyörittämiseen vapautuisi vähintään kymmenen miljardia euroa. Summa vastaa noin 240 000 ihmisen vuosittaisia työllistämiskuluja.
Pääanalyytikko Ari Rajala Balance Consultingista kertoo, että mekaaninen laskelma on tehty vuoden 2007 tilinpäätösten pohjalta. Nyt tulokset ovat heikentyneet ja elvytysvara useilla yhtiöillä vähentynyt. Hyvin kannattaviakin yhtiöitä kuitenkin edelleen on.
– Kyllä suomalaiset yhtiöt ovat erittäin hyvässä kunnossa, ihan erilaisessa kunnossa kuin edellisen lama-ajan alla 1990-luvun alussa, Rajala painottaa.
Kun 90-luvun alussa yhtiöiden pyörittämiseen tarvittavasta rahoituksesta keskimäärin puolet oli vierasta ja puolet omaa pääomaa, nyt keskimääräisellä yrityksellä ei ole nettovelkaa juuri lainkaan, Rajala vertaa.
Halua pelastaa työpaikkoja kannattavuuden kustannuksella ei yrityksissä kuitenkaan ole juuri ilmennyt.
Osingonjako kertoo
yrityksen arvoista
Tulosten joka tapauksessa heikentyessä myös omistajien saamat osingot ovat pienenemässä. Useat yhtiöt ovat jo kertoneet aikeistaan leikata osinkoja. Esitetyt leikkaukset ovat jyrkempiä kuin viime vuoden tulosten pudotukset. M-real ja Finnair ovat sulkemassa osinkohanansa kokonaan.
Kiander arvioi, että yrityksillä ei kuitenkaan ole aikeita käyttää osingonmaksusta säästyviä varoja työllistämiseen.
– Yritykset vain kerta kaikkiaan haluavat pitää käteistä rahaa kassassa eikä niillä ole varaa maksaa osinkoja.
Omistajille maksettavien osinkojen osuus suomalaisyritysten liikevoitosta on kasvanut 1990-luvun puolivälistä alkaen voimakkaasti. Kun vuonna 1997 yritykset maksoivat osinkoja keskimäärin viidenneksen liikevoitostaan, 2007 osuus oli jo puolet. Puskureita pahan päivän varalle ei paljoa jätetty.
Tuomala toteaa, että osingonjakopolitiikka heijastaa yrityksen perimmäisiä tavoitteita ja arvoja.
– Vanhassa patruunayritystoiminnassa annetaan tuloksen mennä hyvinkin alas eikä oteta itselle osinkoja, jotta saadaan työväki säilymään. Voi olla, että se on tässä shareholder value -maailmassa hankalammin toteutettavissa. Jos on saatu osakkeenomistajia sijoittamaan firmaan, on hankala ilmoittaa, että ”sori vaan, ei me jaetakaan teille osinkoja”. Mutta se kuvaa sitä, millaisille arvoille toiminta perustuu.
Tutkijat eivät usko, että esimerkiksi pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) vetoomuksilla maltillisen osingonjaon puolesta olisi yritysten päätöksentekoon vaikutusta.
– Se kuulostaa vähän siltä, että annetaan yleisohjeita ja toivomuksia, kun ei ole mitään kättä pitempää. Kapitalismin logiikkaan puututaan vaan hurskailla toiveilla, Tuomala sanoo.
Valtionyrityksissä
näytön paikka
Vasemmistoliitto on ehdottanut, että valtio tekisi aloitteen osingonjaosta luopumisesta Rautaruukissa ja muissa yrityksissä, joissa sillä on omistusta. Näin näytettäisiin esimerkkiä muillekin yrityksille. Parkkinen ja Tuomala pitävät ehdotusta hyvänä.
– Se olisi juuri konkretiaa maltillisesta osinkopolitiikasta. Ilman muuta valtion omistamissa yrityksissä pitäisi ottaa tällaiset asiat huomioon. Toisaalta en tiedä, miten iso käytännön merkitys sillä on, Parkkinen puntaroi.
– Siinähän olisi valtiolla näytön paikka. Pelkään vain pahoin, että taas alkaa vanhat laulut, että emme me voi pörssiyhtiöön puuttua. Mutta nythän he voisivat näyttää kuinka se onnistuu, Tuomala toivoo.
Kianderin mukaan monissa valtionyrityksissä osinkoja tullaan joka tapauksessa ainakin leikkaamaan.
– Mutta en usko, että se tulee auttamaan työllisyyttä näissäkään yrityksissä. Tilanne on sellainen, että yritykset joka tapauksessa haluavat minimoida työntekijämäärän ja palkkakustannukset. Kaikki turha pyritään karsimaan pois, Kiander pelkää.
Rautaruukin hallitus ilmoitti viime viikolla esittävänsä yhtiökokoukselle 1,35 euron osinkoja osaketta kohden. Se on selvästi viimevuotista vähemmän, mutta kaukana Vasemmistoliiton esittämästä nollalinjasta.
Irtisanomissuoja
pakottaisi pohtimaan
Millä keinoin irtisanomisia sitten voitaisiin hillitä, jos palkkoihin puuttuminen on ongelmallista, osinkojen leikkaukset eivät auta eivätkä yritykset salli kannattavuutensa heikentyvän?
Tuomala nostaa esiin irtisanomissuojan, joka on Suomessa heikko moniin muihin maihin verrattuna. Hän muistuttaa taloustieteellisistä tutkimuksista, joiden mukaan heikko irtisanomissuoja ja ylipäänsä ”joustavat” työmarkkinat jyrkentävät suhdannevaihteluja.
– Jos on hyvin lievä irtisanomissuoja, niin yritykset laittavat aikojen huonontuessa väkeä ulos herkemmin. Kun taas nousun merkit alkavat näkyä, sitten hamstrataan väkeä lisää.
– Monet ovat puhuneet, että Suomen talouden kehityksen este on jäykät työmarkkinat. Mutta jäykät työmarkkinat voivat olla sikäli hyvä asia, että ne eivät jyrkennä nousuja ja laskuja siinä määrin kuin kevyt irtisanomissuoja. Kun irtisanomissuoja on kevyt, yrityksen ei tarvitse paljon pohtia heittäessään porukkaa pihalle.
Kiander yhtyy Tuomalan arvioon.
– Jos irtisanomissuoja olisi vahvempi, yritykset joutuisivat keksimään muita sopeutumiskeinoja. Ne joutuisivat ehkä enemmän tinkimään kannattavuudestaan ja mahdollisesti myös neuvottelemaan työntekijöiden kanssa muista säästövaihtoehdoista. Ne voisivat olla esimerkiksi työajan lyhentämistä tai koulutusjärjestelyjä.
Nyt meneillään olevaan irtisanomisaaltoon irtisanomissuojan parantaminen ei enää ehtisi vaikuttaa.
– Ei valtiolla ole mitään keinoja lyhyellä aikavälillä puuttua tähän tilanteeseen paitsi ehkä jos valtion tuella voitaisiin työntekijöitä kouluttaa sen sijaan että lähdetään lomauttamaan tai irtisanomaan, Kiander sanoo.
uutiskirje 