Nykyään on näköjään käymässä tavaksi se, että joku kokoomusministeri pyytelee anteeksi sanomisiaan tai peruu puheitaan. Anteeksipyynnöt aloitti puheenjohtaja-ministeri Jyrki Katainen ja häntä seurasi tuore opetusministeri Hanna Virkkunen. Torstaina puheitaan perui viestintäministeri Suvi Lindén. Sanojaan selittelemään ovat aiemmin joutuneet myös kokoomuslaiset puolustusministeri Jyri Häkämies ja ulkoministeri Alexander Stubb.
Ministeri Lindénin lehtilausuntoa on pidetty jopa lainvastaisena. Ministerin totesi niin sanottuun Lex Nokiaan viitaten, että yritys voisi vaatia työntekijäänsä vaikka riisuutumaan alasti, kun tämä lähtee työpaikalta. Katuva kokoomusministeri perui torstaina puheitaan ja sanoi kärjistäneensä ehkä liikaa ja yrittäneensä olla huumoripitoinen. Lex Nokiaksi nimitetään lakiesitystä sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta.
Viestintäministerin mielestä keskustelu Lex Nokiasta on mennyt väärillä raiteille eikä ministeriö ole saanut läpi omaa viestiään siitä, mikä on lain sisältö ja sen todelliset vaikutukset. Vaikka Lindén vetääkin sanojaan takaisin, niin itse asiassa hän tuli ”huumoripitoisesti” kertoneeksi, mikä on ministeriön käsitys. Lakiesityksellä ministeriö haluaa todellakin antaa yrityksille viranomaisia suuremman vallan.
Esitetyssä muodossaan hyväksyttynä laki loukkaa monien asiantuntijoidenkin mukaan kansalaisten perustuslaillisia yksilönoikeuksia. On suorastaan käsittämätöntä, että se on voinut mennä tässä muodossaan läpi eduskunnan perustuslakivaliokunnasta ja vieläpä asiantuntijoiden enemmistön kannan vastaisesti. Tällainen menettely on erittäin harvinaista ellei peräti ainutkertaista, ikään kuin valiokuntaa olisi ohjannut joku ulkopuolinen poliittinen tahto.
Tällainen toiminta nakertaa perustuslakivaliokunnan uskottavuutta ylimpänä perustuslain valvojana. Jälleen onkin viritetty keskustelua siitä, pitäisikö Suomeen sittenkin perustaa erityinen perustuslakituomioistuin.
Keskusrikospoliisi on myös tyrmännyt yksiselitteisesti urkintalaiksi kutsutun lakiesityksen .
Viisain ratkaisu tässä tilanteessa olisi se, että hallitus vetäisi Lex Nokian pois eduskunnasta ja valmistelisi sen kokonaan uudelleen. Lievä hallituksen arvovaltatappio pientä sen rinnalla, jos perääntymisellä pystytään estämään suuren vahingon syntyminen. Lakiesitykselle nimen ”antaneen” Nokiankin kannalta se voisi olla tässä tilanteessa paras ratkaisu.