FinnWatchin raportti: Vero-suunnittelusta on tullut oma teollisuudenalansa
Yritysten verojen ja maksujen välttely on yksi keskeinen syy kolmannen maailman kurjuuteen. Laittoman pääomapaon vuoksi kehitysmaat menettävät verotuloistaan vuodessa varovaisestikin arvioituna 850–1 000 miljardia dollaria. Jo noin viidennes tuosta summasta, 190 miljardia dollaria, riittäisi peruskoulutuksen ja -terveydenhuollon järjestämiseen kaikille ja nälän poistamiseen maailmasta.
Veronkierrosta kärsivät myös teollisuusmaat. Suomenkin arvioidaan menettävän usean miljardin verotulot vuosittain. Kaikkein eniten kuitenkin kärsivät köyhimmät kehitysmaat, joiden veropohja on kapea ja hallinnon resurssit veronkiertoon puuttumiseksi heikot. Yhtiöt myös tekevät niille ota tai jätä -tarjouksia: investointien ehdoksi vaaditaan veroetuja, tukia tai jopa verovapautta.
Näin todetaan maanantaina julkistetussa FinnWatchin raportissa ”Köyhiltä rikkaille – Yritysten veronmaksu, kehitysmaat ja vastuullisuus”. Samaa todisti julkistuksen yhteydessä Helsingissä esitelmöinyt yhdysvaltalainen tutkija Raymond Baker. Hän johtaa Washingtonissa sijaitsevan Kansainvälisen politiikan keskuksen ohjelmaa, joka pyrkii edistämään globaalien finanssimarkkinoiden läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta.
Otamme takaisin kymmenen dollaria jokaista kehitysapuun annettua dollaria kohden.
Baker tuntee aihepiirin myös oman kokemuksensa kautta, koska hän on entinen liikemies, joka on tehnyt bisnestä eri puolilla kolmatta maailmaa, pisimpään Nigeriassa.
Pääomien suunta:
etelästä pohjoiseen
Bakerin mukaan pääomapako on ylivoimaisesti suurin taloudellinen este kolmannen maailman kehitykselle. Hän vertaa kehitysmaiden verotulojen menetyksiä niiden saaman kehitysavun määrään.
– Otamme takaisin kymmenen dollaria jokaista kehitysapuun annettua dollaria kohden.
Baker väittää, että 1960-luvulta alkaen maailmaan on luotu rahoitusjärjestelmää, jonka perustavoite on siirtää varoja köyhiltä rikkaille. Sen historiallisia alkusysäyksiä olivat siirtomaiden itsenäistyminen ja globaalien suuryritysten syntyminen.
– Itsenäistyneiden maiden poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin kuuluneet halusivat saada rahansa ulos, ja me Lännessä loimme järjestelmän, joka mahdollisti sen.
Pääomapako on Bakerin mukaan tällä hetkellä globaalin talousjärjestelmän suurin porsaanreikä.
– Se lyhentää elinajanodotetta ja riistää elämisen edellytyksiä jopa miljardeilta ihmisiltä.
Pääomapako aiheutuu suurimmaksi osaksi yritysten ja erityisesti länsimaisten monikansallisten suuryritysten veronkierrosta. Korruption osuus on vain kolme prosenttia ja rikollisuuden, kuten huume- ja ihmiskaupan, noin kolmasosa.
Pukit kaalimaan
vartijoina
Keinoja verojen välttelyyn yrityksillä on lukuisia. FinnWatchin raportista selviää, että monimutkaiset konsernirakenteet lukuisine tytäryhtiöineen ovat kaiken a ja o. Konsernien sisällä harjoitetaan kaupankäyntiä, jolla siirretään esimerkiksi voittoja, kustannuksia, korkoja ja osinkoja yhtiöstä ja maasta toiseen verotaakan minimoimiseksi ja verovähennysten maksimoimiseksi.
OECD:n ohjeistuksen mukaan emoyhtiön ja ulkomaisten tytäryhtiöiden tulisi käydä keskenään kauppaa ikään kuin ne olisivat toisistaan riippumattomia yrityksiä ja hinnoitella tuotteensa sekä palvelunsa markkinahintojen mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan käytännössä toteudu. Käytäessä kauppaa esimerkiksi aineettomalla pääomalla, kuten patenteilla ja tekijänoikeuksilla, markkinahintaista veloitusta on mahdotonta määritellä.
Erityisen suureksi avuksi yritysten veronkierrossa ovat veroparatiisit, jotka tarjoavat paitsi alhaista tai nollaverotusta myös korkeaa pankki- ja yrityssalaisuutta sekä vapautta kaikenlaisesta sääntelystä. Niiden suojiin on helppo piilottaa päivänvaloa kestämätöntä liiketoimintaa.
FinnWatchin mukaan verosuunnittelu muodostaa eräänlaisen oman teollisuudenalansa. Siihen kuuluvat kirjanpito- ja tilintarkastusyhtiöt, juristit sekä pankit, pankkiiriliikkeet ja muut rahoitusalan yritykset.
Kansainvälisten suuryhtiöiden tilintarkastustoimintaa hallitsevat neljä suurta yhtiötä, joilla kaikilla on tytäryhtiöitä ja toimistoja veroparatiiseissa. Raportissa kysytäänkin, ovatko pukit kaalimaan vartijoina ja pitäisikö tilintarkastuksen olla viranomaistoimintaa kaupallisen yritystoiminnan sijasta.
Verosuunnittelua myös
suomalaisyrityksillä
FinnWatch selvitti raportissaan myös isojen suomalaisten yritysten suhdetta verosuunnitteluun ja veroparatiiseihin. Tarkasteluun valittiin Fortum, Kesko, Outokumpu ja Wärtsilä, joiden edustajia haastateltiin.
– Kaikki nämä yritykset suunnittelevat veronsa ja optimoivat tai minimoivat ne. Kaikkien mielestä verokilpailu on hyvästä. Kaikilla on veroparatiisiyhtiöitä. Omistusrakenteita suunnitellaan ja muutellaan verosyistä, summaa keskeiset havainnot raportin kirjoittanut Eeva Simola FinnWatchista.
Haastatteluissa Keskon edustajat eivät tosin hyväksyneet tulkintaa, että Viro, jossa yritysveroaste on nolla, olisi veroparatiisi. Kesko ilmoittaa harjoittavansa siellä aitoa liiketoimintaa.
Sen sijaan Outokummun edustajat myönsivät Outokummun perustaneen 1990-luvun alussa Hollantiin holdingyhtiön omistamaan toisia yhtiöitä, koska luovutusvoitot olivat Hollannissa verovapaita. Yritys on olemassa edelleen, vaikka nyt luovutusvoitot ovat verovapaita myös Suomessa.
Wärtsilä ilmoitti omistavansa veroparatiiseina tunnetuilla Cayman-saarilla ja Bermudalla vain passiivisia yhtiöitä. Bermudan holding-yhtiö on sen mukaan perustettu 1990-luvulla ”käytännön syistä kirjanpidon ja laskennan keskittämiseksi ja helpottamiseksi”.
Tiedonsaanti yritysten toimista oli Simolan mukaan monissa kohdin hankalaa. Esimerkiksi maa- tai tytäryhtiökohtaisia tilinpäätöstietoja ei ollut saatavissa. Perustelut vaihtelivat liikesalaisuuksista käytännöllisyyteen.
Verokilpailu
tarpeetonta?
Kysyttäessä, onko veroprosentti ratkaiseva tekijä toiminta- tai sijaintipaikan valinnassa, kaikkien yritysten edustajat vastasivat kieltävästi.
– Kesko muun muassa painotti, että se on viimeksi perustanut yrityksiä Norjaan, jossa yritysveroprosentti on 29.
– Jos veronäkökohdat eivät ratkaise sijaintia, voisiko verokilpailuvaateet lopettaa? Simola kysyy.
Hän muistuttaa, että Suomikin osallistuu tällä hetkellä verokilpailuun.
– Suomi kehuu sillä, että meillä yritysveroprosentti on vain 26, alle OECD:n keskiarvon, ja EK haluaisi alentaa sen 20:een.
Haitallista
yrityksillekin
FinnWatch ei syytä suomalaisyrityksiä mistään lain kirjaimen vastaisesta.
– Tulee kuitenkin sellainen kuva, että yritykset haluavat toimia pykälien mukaan, mutta sääntöjä venyttäen. Ajatellaan, että jos ei jää kiinni, jos ei huomauteta, jos ei tule narinoita, niin sitten on ilmeisesti menetelty lakien mukaan.
Seuraamuksilta välttymisen syynä voi kuitenkin olla myös valvontakeinojen vähäisyys.
– Veroviranomaisten resurssit ovat rajalliset ja jotkut tapaukset voivat olla hyvin haasteellisia, kun aletaan perustaa holding-yhtiöitä ja levittää ja kasvattaa konsernirakenteita, siirrellä osakkeita ja maksaa korkoa yrityksen sisällä.
Simola kuvaa verotusta liimaksi, joka sitoo yhteiskunnan eri toimijat toisiinsa, ja muistuttaa, etteivät verot ole yrityksille vain kustannuksia.
– Veroillahan koulutetaan työvoimaa yrityksiä varten ja pidetään ihmiset terveinä ja työkykyisinä. Yritykset sanovat, että Suomessa on hyvää koulutettua työvoimaa ja suomalaiset ovat aika terveitä keskimäärin. Toisaalta yritykset hyötyvät infrastruktuurista, joka verotuloilla luodaan.
Veropohjan rapautuminen on siis pitemmän päälle haitaksi elinkeinoelämälle itselleenkin. Verosuunnittelu asettaa yritykset myös keskenään eriarvoiseen asemaan.
– Eivät pienet ja keskisuuret yritykset pysty hyödyntämään verosuunnittelua tai eri maiden verokilpailua, Simola muistuttaa.
Läpinäkyvyyden
lisääminen keskeistä
Raymond Bakerin mielestä veronkiertoon puuttuminen on kiinni ennen kaikkea poliittisesta tahdosta.
– Monet ihmiset ajattelevat, että nämä ovat äärettömän monimutkaisia asioita ja että niille on siksi vaikea tehdä mitään. Unohtakaa tämä argumentti! Baker vetoaa ja esittää useita toimenpiteitä finanssimarkkinoiden läpinäkyvyyden lisäämiseksi.
Bakerin mukaan esimerkiksi konsernien sisäisen kaupankäynnin siirtohintoja tulisi valvoa tehokkaammin ja raportointistandardeja kehittää. Baker velvoittaisi konsernit erittelemään tilinpäätöstietonsa maakohtaisesti, jotta eri maihin rekisteröityjen yhtiöiden hyödyntäminen tulisi päivänvaloon. Hyväntekeväisyyssäätiöt, joiden kautta monet konsernit käytännössä omistavat veroparatiiseissa toimivia yrityksiä, tulisi tehdä läpinäkyvämmiksi.
Veroinformaatiota tulisi Bakerin mielestä voida jakaa automaattisesti yli rajojen. Korkotuloja koskevaan tietojenvaihtoon velvoittavaa EU:n säästödirektiiviä hän laajentaisi maailmanlaajuiseksi.
Simola pitää tärkeänä kehittää kansainvälistä tiedonsaantia etävälittäjien hoitamista arvopaperikaupoista. Etävälittäjät ovat ulkomailla toimivia sijoituspalveluyhtiöitä, jotka mahdollistavat anonyymin sijoittamisen pörssiosakkeisiin. Ne on tarkoitettu ulkomaisille sijoittajille, mutta myös kotimaiset sijoittajat käyttävät niitä ja pystyvät näin välttämään osingoista perittävän lähdeveron. Myös hallintarekisterit mahdollistavat anonyymin sijoittamisen.
Sertifikaatti
veronmaksusta?
Kehitysmaiden pääomapakoon Simola ehdottaa OECD:ssäkin esitettyä raikasta ideaa.
– Annetaan veroa maksaville yrityksille sertifiointi, jotta ne erottuisivat muiden yritysten joukosta.
Veronkierron Simola määrittelisi julkisen omaisuuden anastamiseksi, jolloin siitä voitaisiin rangaista ankarammin. Lisäksi kansainvälisiä rakenteita tulisi kehittää.
– On ehdotettu Maailman kauppajärjestön rinnalle Maailman verojärjestön perustamista. YK:lla on verokomitea, jota voitaisiin vahvistaa ja siitä voisi tulla kehitysmaiden työkalu, Simola mainitsee.
Baker korostaa, että verojen välttelyyn ja veroparatiisirakenteisiin puuttuminen on tärkeää myös tulevien finanssikriisien ehkäisemiseksi.
– Läpinäkyvyyden puute on syynä finanssikriisiin. Samat elementit, joita on esitetty läpinäkyvyyden parantamiseksi, auttavat myös finanssikriiseihin.
uutiskirje 