Kaupallisten tv-kanavien ohjelmia katsellessa, samoin kuin erilaisia lehtiä selaillessa tuntuu välillä siltä, että rajaa toimituksellisen aineiston ja maksullisen ilmoitusaineiston, siis mainosten, välillä halutaan aivan tietoisesti hämärtää. Kaupallisten intressien vuoksi toimittajien ja mainosammattilaisten aikaansaannoksista väännetään kokoon sellaista mössöä, josta ei ota selvää Erkkikään.
Sen vuoksi olikin ilahduttavaa lukea Julkisen sanan neuvoston (JSN) tuore linjaus päätöksestä, jolla neuvosto katsoi sanomalehti Keskisuomalaisen rikkoneen hyvää journalistista tapaa yhtä valmistaloyritystä puffatessaan.
JSN vetoaa ratkaisussaan journalistin ohjeisiin, joiden mukaan ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Ohjeiden mukaan piilomainonta on torjuttava, sillä rajan hämärtyminen heikentää koko tiedonvälityksen uskottavuutta.
JSN totesi elokuvien, äänitteiden, viihde-elektroniikan ja suurten yleisötapahtumien markkinoinnin perustuvan usein näiden tuottajien ja valmistajien toimittamaan ilmaiseen materiaaliin, jota media hyödyntää journalismissaan, siis toimituksellista sisältöä väsätessään.
JSN:n mielestä voidaan jopa sanoa, että piilomainonta integroidaan, suomeksi sanottuna ympätään, osaksi markkinointia.
Viihteen lisäksi myös matkailu-, auto-, muoti- ja kosmetiikkajutut ovat aihealueita, joissa puurot ja vellit menevät helposti sekaisin. JSN on kuitenkin edelleen sitä mieltä, että mainospuffit on pidettävä erillään toimituksellisesta aineistosta. Jos yksittäisiä tuotteita esitellään yksipuolisen kritiikittömästi, kyse on puffaamisesta, eli piilomainonnasta.
Tavallisten median kuluttajien kanssa jutellessani olen usein hämmästynyt, miten tietämättömiä ihmiset voivat olla maksullisen ilmoitusaineiston ja toimituksellisen sisällön erottamisen tarpeellisuudesta. Toisaalta se ei ole ihmekään, kun osa mediasta yrittää koko ajan tahallaan hämärtää rajanvetoa.
Koulujen mediakasvatuksessa on syytä opettaa nuoria tarkastelemaan mediasisältöjä entistä kriittisemmin. Kaikkea ei kannata nielaista sellaisenaan.
Erityisen kriittisesti on syytä suhtautua sellaiseen kaupalliseen aineistoon, joka on viekkaasti puettu toimituksellisen asuun. Jutut juttuina ja mainokset mainoksina. Rehti peli, sanoi Parkkulaisen Reiska.