Nuorten turvattomuus näkyy näyttämöllä
Valtakunnallisille Työväen Näyttämöpäiville haki 52 esitystä, joista mukaan valittiin 11. Valitsijana toiminut freelanceohjaaja Snoopi Siren kuvaa esityksiä eheiksi kokonaisuuksiksi, joissa näyttelijäntyö korostuu.
Valittujen esitysten yhteiseksi teemaksi nousee turvattomuus.
– Turvattomuus on huolta lasten ja nuorten tulevaisuudesta, siitä minkälainen maailma heille jätetään. Turvattomuus on myös huolta yhteiskunnan kehityksestä ja omasta paikasta. Edes Woody Allenin komediassa Jumala, fiktiiviset hahmot eivät ole turvassa, Siren sanoo.
Nuoren ihmisen turvattomuus ja raju mielen järkkyminen ovat aiheena myös Kimmo Tähtivirran Tikkurilan teatteriin ohjaamassa näytelmässä Equus. (Näytelmä, jonka lontoolainen kantaesitys teki 1970-luvulla järisyttävän vaikutuksen nuoreen Eeva-Sisko Artelliin!)
Peter Shafferin kirjoittama draama saa alkunsa, kun 17-vuotias Alan Strang tuodaan psykiatriseen hoitoon tämän puhkottua silmät neljältä hevoselta. Poikaa hoitava psykiatri koettaa kahdenkeskisissä istunnoissa selvittää teon taustoja.
Aluksi täysin puhumaton Alan (Janne Niinivaara) alkaa vähitellen luottaa psykiatri Margaret Dysartiin (Milja Vojinovic). Hän kertoo vanhemmistaan, lapsuudestaan ja ensimmäisestä kohtaamisestaan hevosen kanssa. Tarina alkaa aueta, ja se on kaunis ja kamala.
Poikaa hoitaessaan Dysart huomaa kadehtivansa tätä; pojan pakkomielteistä intohimoa hevosia kohtaan, sen kaiken nielevää voimaa. Samanlaista Dysart ei koe koskaan, vaikka kuinka lukee taidekirjojaan.
Tikkurilan Teatterin lisäksi pääkaupunkiseudulta valittiin Näyttämöpäiville espoolaisen Studioteatterin Poikkeus ja sääntö (Bertolt Brecht) sekä helsinkiläinen Teatteri Kultsa Reko Lundánin Aina joku eksyy -näytelmällä.
Yhdestätoista valitusta näytelmästä kahdeksan on kotimaisia ja suurelta osin tämän sukupolven uutta suomalaista draamaa. Siren jäi kuitenkin kaipaamaan nuorten tekijöiden omia tekstejä, joissa esiintyisivät nuorten omat näkemykset ja kokemukset.
– Harrastajateattereiden ilme on tänä päivänä hyvin konservatiivinen, joka nojaa pitkälti ammattiteattereissakin testattuihin hyviin näytelmiin, hän summaa.
– Esitykset katsovat ajassa taaksepäin ja nostalgisessa mielessä kertovat kaipuusta johonkin sinne, mitä ei enää ole.
Kutsuesityksenä nähdään kolme harrastajateatteriryhmää (Jyväskylän Huoneteatteri, Legioonateatteri Tampereelta sekä Ykspihlajan Työväen Näyttämö Kokkolasta), jotka tiivistävät kolmeen 33 minuuttiin näkemyksensä Vänrikki Stoolin tarinoista.
Kotimaisten ryhmien lisäksi festivaaleilla vierailee Teatteriryhmä Spielbrett Saksan Dresdenistä näytelmällään Sara – juutalainen musikaali.
Työryhmille antavat palautetta näytelmäkirjailija-ohjaaja Juha Jokela, näyttelijä Veera Kiiskinen, teatterikriitikko Kirsikka Moring, taiteellinen johtaja-ohjaaja Mika Myllyaho, ohjaaja Mikko Roiha sekä näyttelijä Kirsi-Kaisa Sinisalo.