Tarvittiin Koneen hallituksen puheenjohtajaa Antti Herliniä ja kumppaneita toteamaan, että maatalouden ympäristötuki tulee kohdistaa kriittisimpiin ja luonnoltaan herkimpiin alueisiin. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan asettama työryhmä sanoo, että tuki ei nykymuodossaan ole toimiva.
Samaa on jankuttanut jo pitkään Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie. Maatalouden ympäristötukijärjestelmän rakenne on uudistettava. Suora tuki lievine ympäristövelvoitteineen ei tuota tulosta.
On tiedetty vuosikaudet se tosiasia, että hajakuormitus ei ole vähentynyt. Tai jos on, se ei ole tapahtunut suojelun nimissä, vaan maatalouden kannattavuuden määräämänä.
Sekin on ajat sitten myönnetty, että muut rehevöittäjät, yhdyskunnat ja teollisuus, ovat osansa vesiensuojelutalkoista lähes hoitaneet. Suurimpana yksittäisenä kuormittajana maatalous ei ole tehnyt sitä, mitä sen tasavertaisuuden nimissä olisi pitänyt tehdä.
Suomi tuppaa Itämereen fosforia 4 100 ja typpeä 74 000 tonnia vuodessa. Asukasta kohden Ruotsin kanssa laskemme rantavaltioista eniten ravinteita murtovesialtaaseen.
Eteran toimitusjohtajan Kalevi Hemilän mukaan ongelmallisia, ravinteita runsaasti vesistöön päästäviä peltoja on vain noin viisi prosenttia. Näihin peltoihin tulisi toimenpiteet kohdistaa. Valtiosihteeri Raimo Sailaksen työryhmä ehdottaa, että valtio maksaa viljelijälle korvausta, kun tämä jättää viljelemättä pahasti rehevöittävän peltoalueen.
Kun peltoja pistettiin pakettiin ylituotannon takia, rajoitukset otettiin vastaan aika viileästi. Nyt kun rajoitukset ollaan kohdistamassa ”epätasa-arvoisesti” tiettyihin viljelijöihin, vastustus voi olla voimakkaampaa. On riski viljellä jokeen viettäviä peltoja.
Kun luonto asettaa rajat, on myös rajoitettava. Kalastajat tämän osaltaan tekivät, kun maan vanha troolarilaivasto romutettiin lähes tykkänään. Nyt on viljelijöiden vuoro.
Kun jokivarsikaistale jätetään viljelemättä, kasvustoon sitoutuneet ravinteet säilyvät. Kaistan eloperäinen aines tulee niittää, jotta siinä olevat ravinteet eivät hajoamisprosessin jälkeen jatkaisi matkaa vesistöön. Osa typestä haihtuu ilmaan, mutta fosforin kanssa pätee aineen katoamattomuuden laki.
Peltomaaperään on kylvetty pääoma, jonka kierrätystä kannattaa harkita.