Palveleeko Aalto-yliopisto vain voitontavoittelua?
Ydin- ja kiihdytinfysiikan huippututkimusyksikköä Jyväskylän yliopistossa johtava professori Rauno Julin on monen muun tieteentekijän tavoin hämmästellyt tapaa, jolla Helsingin kauppakorkeakoulua, Taideteollisen korkeakoulua ja Teknillisen korkeakoulua on niitattu yhteen uudeksi ”huippuyliopistoksi” tai ”innovaatioyliopistoksi”.
Aalto-yliopistoksi ristitylle tulokkaalle on luvattu runsaskätisesti rahaa niin valtiolta kuin yritysmaailmaltakin. Näin uskotaan suomalaisen tieteentekemisen nousevan aivan uudelle tasolle. Professori Julin rohkenee epäillä, voiko huippututkimusta tällä tavalla polkaista pystyyn rahalla.
– Voiko jotain huippututkimusta syntyä niin, että annetaan megamäärä rahaa ilman mitään konkreettista suunnitelmaa? Me ainakin on totuttu siihen, että pitää ensin olla hyvin selkeät pitkäaikaissuunnitelmat siitä, mitä tehdään, ja sitten vasta tulevat rahoituspäätökset. Jos yhtäkkiä saataisiin ylen määrin rahaa, niin hyvin helposti se johtaisi rahan suunnittelemattomaan käyttöön.
Julin kummastelee myös uuden Aalto-yliopiston kokoonpanoa.
– Helsingin yliopisto on kuitenkin pääkaupungissa se ylivoimaisesti kovatasoisin yliopisto. Miksei se ole tässä mukana? Teknillisessä korkeakoulussa tehdään osittain hyvää tutkimusta, noista kahdesta muusta en niin tiedä. Mitenkähän tuosta sitten syntyy huippututkimusta, kun konkreettiset tavoitteetkin puuttuvat.
Huippututkimus
vaatii aikaa
Yritysten mukaantuloa tutkimuksen rahoitukseen Julin ei pidä sinänsä mitenkään pahana. Uuden yliopistolain myötä muitakin yliopistoja patistellaan tiivistämään yhteyksiä yritysmaailmaan. Siitä, jos tieteellistä tutkimustyötä ruvetaan yliopistojen ulkopuolelta ohjailemaan, ei Julinin mielestä kuitenkaan hyvää seuraa.
– Se johtaa helposti tuotekehitystyyppiseen tutkimukseen ja esimerkiksi perusilmiöiden tutkiminen unohtuu. Ja jos ajatellaan todella merkittäviä innovaatioita, niin kyllähän ne ovat yleensä syntyneet perustutkimuksen kautta.
– Ulkoapäin ohjailemalla voi syntyä yhteistyötä, joka palvelee teollisuutta ja yritysmaailmaa voittojen tavoittelussa, mutta huipputiedettä tai opetusta ei voi sillä tavalla synnyttää.
Julin muistuttaa, että huippuyliopistot maailmalla ovat kehittyneet hyvin pitkäaikaisen, onnistuneen toiminnan tuloksena.
– Eikä Suomeenkaan ole yhtäkkiä synnytetty ainuttakaan tutkimuksen huippuyksikköä. Kyllä se on aina ollut pitkällisen toiminnan ja kehittämisen tulosta, ja nimenomaan kansainvälistä toimintaa. Esimerkiksi tällä fysiikan alalla, jossa kiihdyttimiä käytetään, se kansainvälisyys on aina ollut aivan luonnollista.
Innostuksesta
ei ole puutetta
Aalto-yliopiston hallitukseen valittu Anne Brunila on julkisuudessa kaipaillut akateemisellekin puolelle ”uudenlaista intoa”. Kiihdytinlaboratorion rauhallinen johtaja melkein kiihtyy tällaisista heitoista.
– Hitto soikoon, me on oltu niin innostuneita kuin vain mahdollista, ja ollaan muuten edelleenkin. Yliopistomaailmaa ruotivassa yleisessä keskustelussa heitellään paljon sellaisia yleistyksiä, joita en voi allekirjoittaa, niin kuin esimerkiksi se, että opinto-ohjaus olisi kaikkialla surkealla tasolla.
Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen tuloksellisesta innostuksesta kertoo paitsi Suomen akatemian huippututkimusyksikön nimitys myös se, että Korkeakoulujen arviointineuvosto on valinnut laitoksen yhdeksi kymmenestä maan yliopistokoulutuksen laatuyksiköksi.
– Meidän laitoksen tutkimus on arvioitu erittäin korkealle kansainväliselle tasolle. Maailmalla ihmetellään, miten niin pienillä taloudellisilla panoksilla ja vaatimattomilla resursseilla voidaan tehdä niin kovatasoista tutkimusta.
Rahoituksen osalta uusi, elokuussa aloittava Aalto-yliopisto voi Julinin mukaan muodostua muille yliopistolle vaikeaksi palaksi, kun toteutumassa olevan uudistuksen myötä kaikkien yliopistojen pitää lisätä ulkopuolisen rahoituksen hankintaa.
– Pelätään, että tämä uusi Aalto-yliopisto on siinä vaiheessa jo haalinut kaikki mahdolliset rahoittajat, eikä muille jää mitään.
uutiskirje 