Isänpäivän vieraat vaikuttuivat Vuosaaren satamasta
Vantaan Hakunilassa asuva Krister Nyman oli yksi pääkaupunkiseudun sunnuntaisen kansainvaellukseen osallistuneista. Kansainvaelluksen kohde oli Vuosaaren satama. Autojen virta kohti satama-aluetta läpi Vuosaaren keskustan ja Niinisaarentien oli lähes jatkuva aamun tunneista iltapäivään.
Autokansan lisäksi sataman yleisötilaisuuteen tuotiin väkeä busseilla.
– Oli otettava vaarin viimeisestä mahdollisuudesta, perusteli vaimon ja lapsen kanssa satamaan tutustumaan tullut espoolainen Janne Sikiö avoimiin oviin osallistumista.
Satamahankkeen liikenneyhteysprojektin johtaja Pekka Kontiala puolestaan suorastaan hyrisi tyytyväisyyttä.
Kiertoajeluun odottavien pitkää jonoa hymyn suunpielessä tarkastellut Kontiala kertoi virneellään olevan kaksikin syytä.
– Muistelin miten vuosi sitten väkeä oli tutustumassa sataman tunnelin avajaisissa noin 7 000 ja päättelin, että kyllä nyt 10 000:n määrä ylitetään.
Toiseksi syyksi virneeseensä Kontiala kertoi lähestymässä olevan työuran päätöshetken.
– Jään eläkkeelle heinäkuun alussa ensi vuonna. On aika upeata päättää työura näin mahtavaan projektiin.
Mahtavaa,
valtavaa
Mahtava ja valtava olivat sanat, joita satama-alueella sunnuntaina eniten viljeltiin. Mahtavaa oli väen mielestä oikeastaan kaikki. Vielä kun kahvi- ja makkaratarjoilu olisi ollut ilmaista.
– Saamme kai tietää, maksaako kahvi kutsuvieraillle myös kuun lopun virallisessa avajaistilaisuudessa, kysyttiin kahvijonossa.
Mahtavaa oli siis oli satamaksi rakennetun alueen laajuus, alueelle nopeasti pystytettyjen varastohallien ja terminaalien koko, kauas merelle kurkottavien laitureiden koko, puhumattakaan Suomen kookkaimpien konttinosturien koko.
– Jos noiden nosturien kärki on parhaimmillaan sadan metrin korkeudella merenpinnasta, niin jostain valtavastahan silloin on kysymys, myönteli Pertti Kokkonen.
Helsingin Kalliossa Kokkonen, 73, koki ahtaajana muun muassa Jätkäsaaressa satamaelämän kaikki puolet.
Tarvitaankohan
enää käsivoimia?
– Oli satamassa minunkin aikana koneita, mutta eivät ne tällaisia olleet. Tapahtuukohan täällä enää mitään käsivoimin?
Krister Nyman asuu aivan Kehä III:n vieressä ja tietää, miten satamatoimintojen siirtyminen Vuosaareen tulee merkitsemään rekkaliikenteen moninkertaistumista tuolla valtaväylällä.
– Tämä on se hinta, joka tällä hankkeella on. Se on ollut maksettava, jotta Suomeen on saatu kansainväliset mitat täyttävä vienti- ja tuontisatama.
Nymanin myönteiseen suhtautumiseen vaikuttaa vielä vaikutukset, joita hän näkee suursatamalla olevan Uudellemaalle ja koko eteläiselle Suomelle.
– Tarkoitan noita joillakin paikkakunnilla jo käynnistyneitä oheistoimintoja muun muassa logistiikka-alalla.
Lyyski asuu perheineen sataman tuntumassa Porslahdentiellä.
– Meille taitaa sataman portilta olla puoli kilometriä matkaa.
Tähtitaivas ei
enää niin kirkas
Vuosaaressa on koko satamahankkeen ajan käyty keskustelua sataman vaikutuksesta vuosaarelaiseen elämänmenoon. Lyyskin perhettä ei sataman läheisyys haittaa.
– Meluhaitat ovat laantuneet sitä mukaa, kun miljoonamäen murskaamisen on päättynyt. Sehän on nyt tasaisena.
Puhetta on ollut myös sataman valojen vaikutuksesta ja totta on se, että tähtitaivasta ei niiden vuoksi enää erotu yhtä hyvin kuin aikaisemmin.
Eero ja Tapio Vainikka tarkastelivat satama-aluetta valokuvanäyttelyn kuvista ennen kuin hyppäsivät aluetta kiertävään bussiin.
– Taitaa olla niin, että vasta sitten kun on päässyt tuonne laiturin nokkaan pällistelemään, on mahdollista alkaa tajuta miten isosta asiasta tässä on kysymys.
Veljekset ovat itähelsinkiläisinä kiinnostuneita liikenneyhteyksistä satamaan.
Tunnelin kautta
isänpäivän kunniaksi
– Ties vaikka joskus tulisi asiaakin tänne, jos kerran tavaralaivojen matkustajaliikennekin
siirtyy Sörnäisistä tänne Vuosaareen.
Espoolainen Janne Sikiö oli lukenut, miten merkittävä
työllistäjä uusi satama jo tänään on.
Suuri osa työntekijöistä tietenkin siirtyy sinne toimintojen mukana, mutta on suursataman toiminnan aloittaminen myös työllisyyden kannalta merkittävä hanke.
Sikiö aikoi juhlistaa isänpäivää ajamalla perheensä kotiin tunnelin kautta.
Sitä ennen piti antaa kaksivuotiaan Eelin tutustua kunnolla mönkijään ja muihin esittelyalueen laitteisiin.
Hevonenkin olisi näytillä
ollut, mutta se ei poikaa kiinnostanut.