– vaikka joutuikin tekemään sen pakon edessä
Helsinkiläiset Eija Loukoila ja Elena Rezov ovat maailmankatsomukseltaan vasemmistolaisia yrittäjiä. Molemmat ovat Vasemmistoliiton ehdokkaina sunnuntain kuntavaaleissa.
Molemmat näistä yrittäjänaisista ovat saaneet kokea, että heidän poliittista valintaansa eivät kaikki sulata, eivät ymmärrä.
Loukoilan kohdalla ympäristön vieroksunta jopa oli tekijä, joka johti siihen, että hän nyt on yrittäjä. Rezov puolestaan kuvaa kokemaansa kertomalla kokemuksesta viime eduskuntavaalien alla.
– Osallistuin yhteen Helsingin naisyrittäjien naisehdokkaille järjestämään tapaamiseen. Kun minut esiteltiin saattoi muiden kasvojen ilmeistä lukea ajatukset: mitä tuo nainen täällä tekee ja minkähän takia tuo nainen on vasemmistolainen.
Loukoila ja Rezov ovat molemmat tyytyväisiä nykyiseen elämäntilanteeseensa.
– Minä olen sosiaalinen ihminen. Nautin suunnattomasti työstäni, jossa olen tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, sanoo yksin omassa kauneusstudiossaan Helsingin Punavuoressa työskentelevä Rezov.
Loukoilan työn sisältö on yksityisyrittäjäksi siirtyminen jälkeen pysynyt paljolti samana kuin ennen sitä. Kun hänellä Mediatoimisto Dagmarin tutkimusvastaavana oli työkenttänä ennen kaikkea markkinoinnin suunnittelu ja tutkimus, on hänellä tänään painopiste koulutuksessa.
Valinta, joka
oli pakko tehdä
Eija Loukoilla työskenteli Mediatoimisto Dagmarissa 19 vuotta.
– Jouduin neljä vuotta sitten tekemään valinnan jatkanko mediatoimistossa vai poliittisissa luottamustehtävissä.
Loukoila oli 2004 vaaleissa valittu Vasemmistoliiton valtuustoryhmän ensimmäiseksi varavaltuutetuksi ja kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäseneksi.
– Valinta oli tehtävä, koska minun oloni tehtiin työpaikalla niin hankalaksi. En ollut valmis jättämään luottamustehtäviäni. Minulla oli liikeidea valmiiksi ajateltuna. Se osoittautui testissä hyväksi, joten päätin ryhtyä yksityisyrittäjäksi.
Tapahtunut kertoo Loukoilan mielestä suvaitsemattomuudesta ja hyvin ahdasmielisestä suhtautumisesta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja vaikuttamiseen.
– Minä olin väärässä puolueessa. Jos olisin ollut kokoomuksen ehdokkaana, ei kukaan johdosta olisi tullut sanomaan mitään poikkiteloista. Päinvastoin olisi toivotettu menestymistä. Toimitusjohtajan vaihduttua kaikki muuttui. Edellinen toimitusjohtaja kannusti yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Hänen seuraajansa suhtautumisesta kertoo muun muassa se, että tämä vaati minulta kirjallista suunnitelmaa etukäteen siitä, miten korvaan työtunnit, joita jouduin käyttämään kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksiin. Näitä kokouksia oli tavallisesti joka toinen torstai ja ne alkoivat kello 15.00.
Ristiriita,
jota ei ole
Entä oma vakaumus ja yrittäjyys. Onko ollut ristiriitoja vasemmistolaisen aatteen ja yrittäjyyden välillä?
– Ei, vastaavat Loukoila ja Rezov.
– Minähän olen työläinen, joka tekee työnsä käsillä, sanoo Elena Rezov.
– Teen itse muutkin työvaiheet, kuten suunnittelutyön ja markkinoinnin.
Yrittäjänä toimimisessa on parasta muutos, jonka hän on kokenut. Se liittyy vapauteen.
– Työskennellessäni toisen töissä myyjänä sain haukut siitä, että palvelin asiakkaita liian hyvin. Käytin asiakkaaseen aikaa liian kauan, enkä siksi palvellut pomon mielestä tarpeeksi useita.
– Minähän olin Dagmarilla koko ajan ikään kuin yrittäjä, sanoo Eija Loukoila – Minulla oli budjettivastuu ja tulosvastuu. Olen tottunut yrityselämän ajatteluun. En näe siinä ristiriitaa, koska minulla on kuitenkin niin vahvana vasemmistolaiset aatteet ja arvot.
Suurin osa yrityksistä on pieniä yksityisyrityksiä. Jos niissä menee hyvin, heijastuu se koko hyvinvointiyhteiskuntaan.
Eija Loukoila sanoo tänään olevansa ratkaisuihinsa tyytyväinen.
Haave, joka
ei toteutunut
– Ainoa mikä kaduttaa on se, että en ymmärtänyt toimia aikaisemmin.
Loukoilan sopeutumista uuteen työelämään auttoi paljon se, että hänellä oli mahdollisuus käyttää hyväksi vanhoja verkostojaan. Ne olivat niin antoisia, ettei hän joutunut lainkaan mainostamaan itseään.
– Minulla säilyi joitakin hyviä asiakkaita Dagmarin ajoilta. Niistä oli hyvä lähteä liikkeelle. Koulutusorganisaatioissa puolestaan tieto kulkee verkostossa. Sana kiertää, kun joku on löytänyt hyvän kouluttajan.
Eija Loukoila kuvitteli yksityisyrittäjäksi siirtymisen tuovan mukanaan mahdollisuuden lisätä vapaa-aikaa.
Ensimmäisenä vuotena se onnistuikin, mutta sen jälkeen lisääntynyt vapaa-aika jäi haaveeksi.
– En ole raskinnut kieltäytyä saamistani mielenkiintoisista projekteista. Siinä syy.
Kauneushoitaja
ja terapeutti
Elena Rezovilla on asiakkaina ”paljon hyviä suomalaisia”. Näin sanomalla hän viittaa suhtautumiseen, jota hän maahanmuuttajayrittäjänä on saanut osakseen.
– Tunnen vain oman alani yrittäjiä, joten en voi yleistää mitään.
– Omassa työssäni asiakkaalle on tärkeätä se, että kynnet on laitettu hyvin, että niitä on laittamassa mukava henkilö. Omalla tavallaan olen terapeutti, samoin kuin monet kampaajat sanovat olevansa. Asiakkaat kertovat omia juttujaan ja kyselevät minun asioistani, ovat kiinnostuneita, alkuun varovasti.
– Kyse on henkilökemiasta. Jos se alkaa toimia, eivät asiakkaat välitä oletko venäläinen tai virolainen, tai…
Rezov kertoo olleensa vasemmistolainen paljon ennen kuin ryhtyi yrittäjäksi. Vasemmistolaisuuteen hän kasvoi täällä tutustumiensa ihmisten kautta
– Tutustuin ensin suomalaisiin, jotka auttoivat minua pääsemään sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan ja myöhemmin sain tietää, että he ovat vasemmistolaisia. Olin hyvin onnekas, että tutustuin oikeisiin ihmisiin, sellaisiin kuin maahanmuuttajanaisten keskustelukerhon perustanut Pirjo-Riitta Reiman. Hän pyysi vuonna 1996 minua vetäjäksi tuohon minulle niin tärkeään kerhoon.