Latinalaisen Amerikan vasemmiston voima on erilaisten ryhmien yhdistymisessä
Latinalaisen Amerikan yli on muutaman viime vuoden aikana pyyhkäissyt voimakas vasemmistoaalto. Sen vasemmassa laidassa kulkevat Venezuela, Bolivia ja Ecuador, ja hyvää vauhtia perässä tulevat Argentiina, Brasilia, Uruguay, Chile ja Nicaragua.
Syyskuun lopussa Ecuadorin kansa äänesti uuden perustuslain puolesta, joka vie maata selvin askelin kohti ”21. vuosisadan sosialismia”. Sen myötä muun muassa lisätään alkuperäisväestön oikeuksia ja uudistetaan terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa.
Perussa puolestaan on osoitettu mieltä maan oikeistolaista presidenttiä Alan Carciaa vastaan jo kuukausia.
Latinalaisen Amerikan vasemmistobuumin taustalla on vuosien uusliberalistinen politiikka ja maailman suurimmat tuloerot ja sosiaalinen epätasa-arvo. Toisaalta halutaan kaventaa Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden otetta maanosassa.
Satojen vuosien ajan maanosan luonnonvaroja ja alkuperäiskansoja on sumeilematta riistetty ja väkivaltaiset diktatuurit ovat toimineet Yhdysvaltojen suopealla tuella.
– Historian lisäksi vasemmiston nousun taustalla on uudenlainen yhteistyö, sanoo perulainen Roxana Crisólogo.
Taistelijat
yhden lipun alle
– Vasemmistopuolueet eivät toimi yksin, vaan yhdessä sosiaalisten liikkeiden kanssa, Crisólogo kertoo.
– Maattomien liike, naisasialiike, alkuperäisväestö, taiteilijat… Kaikki on koottu yhteen. Näin tapahtui esimerkiksi Brasiliassa, jossa yhden asian liikkeiden taistelu muuttui yhdeksi, vahvaksi liikkeeksi.
Maailman sosiaalifoorumi on Crisólogon mielestä hyvä esimerkki toiminnasta, jossa erilaiset liikkeet yhdistävät voimansa taistelussa uusliberalismia vastaan, demokratian puolesta. Ensimmäinen sosiaalifoorumi pidettiin Brasiliassa ja maan Työväenpuolue sai foorumista lisäpontta menestykselleen.
Crisólogo on osallistunut sosiaalifoorumeihin latinalaisessa Amerikassa ja viimeksi syyskuussa Malmössä.
– Sosiaalifoorumi on uudenlaisen toiminnan laboratorio. Malmössä ihailin Vasemmistonuorten toimintaa, he ovat hyvin aktiivisia ja avoimia, toimivat monella rintamalla.
Vaalivoitoista
tekoihin
Vasemmistojohtajilla on Latinalaisessa Amerikassa ratkottavaan liuta ongelmia valtioissa, joissa tuloerot ovat valtavia, koulutustaso heikko ja sosiaaliset ongelmat suuria.
– Muutosta ajavat liikkeet ovat hyvin voimakkaita ja esimerkiksi Ecuadorissa ja Boliviassa uusiin vasemmistojohtajiin kohdistuu ankarat paineet. Brasilian Lulaa arvostellaan siirtymisestä oikealla valtaan päästyään.
– Nyt liike on tilanteessa, jossa se ei enää vain vastusta, vaan tekee myös ehdotuksia, esittää omat vaihtoehtonsa, Roxana Crisólogo kuvailee.
Yksi tällainen vaihtoehto Etelän pankki (Banco de Sur). Venezuelan presidentti Hugo Chavezin ajatuksesta syntynyt pankki on demokraattisempi vaihtoehto kansainvälisille rahoituslaitoksille.
Sen avulla pyritään irti velkakierteestä, jota Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat vain syventäneet. Pankin perustamissopimuksen allekirjoittivat viime vuonna Argentiina, Brasilia, Bolivia, Paraguay, Ecuador ja Venezuela.
Mallia
meillekin?
Vasemmisto alkoi Etelä-Amerikassa nousta, kun sorrettua alkuperäisväestöä puolustavia ryhmiä kutsuttiin mukaan taisteluun. Tässä voisi Crisólogon mielestä olla avain oikeistoaaltoa vastaan myös Euroopassa.
– Siirtolaisia on niin valtavasti, että poliittisten puolueiden on pakko ottaa tällaiset liikkeet mukaan.
– Kehitys on tähän asti ollut juuri päinvastaista. Euroopan ympärille rakennetaan muureja ja maiden väliset rajat ovat auki vain valituille.
Ennen vasemmiston nousua on kuitenkin jotenkin ratkaistava Neuvostoliiton hajoamisen ja Berliinin muurin murtumisen aiheuttama lommo sosialismin maineessa. Aivan kuten Etelä-Amerikassa oli käsiteltävä Salvador Allenden jättämä trauma
– Eikä kaikkien ole tarvitse kutsua itseään sosialisteiksi, silti olemme kaikki vasemmalla. Me, jotka vastustamme uusliberalismia, talouden valtaa ja ilmastonmuutosta ja toimimme globaalin demokratian puolesta.
Taide ja
politiikka
– Minun sukupolveni ihmiset ovat tottuneet siihen, ettei ole mitään julkisia palveluja, että kaikki vastaavat vain itsestään. Tällainen ajattelutapa on Perussa hyvin voimakas. Yhteiskunnalta ei odoteta eikä vaadita mitään. Ihmiset eivät myöskään äänestä sen takia, kertoo Crisólogo.
Hän näkee mahdollisuuden politiikan ja taiteen yhdistämisessä. Taiteilijoilla on keinot hallussaan; he osaavat välittää viestin.
Crisólogo kertoo projektista, jossa slummien ja lähiöiden nuoria kutsuttiin maalaamaan poliittisia graffiteja. Nuoret pääsivät vaikuttamaan omilla keinoillaan.
– Ne maalaukset ovat kieltä, jota ymmärtävät myös kouluttamattomat, lukutaidottomat.
Jotain samankaltaista Roxana Crisólogo toivoisi näkevänsä myös Suomessa
– Mutta täällä on tämä kamala nollatoleranssi!
Roxana Crisólogo on Vasemmistoliiton sitoutumaton kunnallisvaaliehdokas Helsingissä.
uutiskirje 