Poiketessani Helsingissä seurasin kateellisena raitiovaunujen toimivuutta. Raitiotie on tehokas tapa kuljettaa ihmisiä.
Turku katkaisi vuodesta 1890 jatkuneen raitsikalla liikkumisen perinteen 1972. Päätös syntyi hätiköiden.
Lopetuspäätöstä sinetöitiin oikein valtuustoaloitteella, jossa kiirehdittiin raiteiden poistamista kaduilta. Turun raitiotiestä on enää jäljellä johtimien kannattimet Tuomiokirkkosillan valaisinpylväissä sekä kesäisin jäätelökioskina toimiva keltainen raitiovaunu kauppatorilla.
Turun Vasemmistoliitto on nostanut raitioliikenteen palauttamisen yhdeksi liikennepolitiikkansa päätavoitteeksi jo paljon ennen kunnallisvaaleja. Linjaus merkitsee vuoden 1972 virheen myöntämistä. Eikä se olisi pahaksi.
Ranskan Bordeaux ja Espanjan Bilbao tekivät 1970-luvulla saman virheen kuin Turku. Nyt kummassakin kaupungissa kiertävät modernit ratikat. Ratkaisujen on todettu olevan myös taloudellisesti kestävät pitkällä aikavälillä. Ratikat menevät epäkuntoon harvemmin kuin niitä ennen liikennetarvetta tyydyttäneet bussit.
Kokoomuksen ja demarien hallitsemassa Turussa ei ehkä saada aikaiseksi eteläeurooppalaisen radikaalia ratkaisua, vaikka sellainen olisi kaikin puolin perusteltua. Ratikassa on se haittapuoli, että se vie tilaa liikenneympäristössä. Pysäkkien korokkeet ovat pois yksityisautoilijoiden käyttämästä tilasta.
Liikennepolitiikka on taistelua tilasta. Turun oikeisto pitää kynsin hampain kiinni autojen saamasta tilasta. Tästä osoituksena on niinkin pieni yksityiskohta kuin Humalistonkatu, jolle ei saatu millään konstilla pyörätietä, koska se olisi vienyt autoilta parkkipaikkoja.
Monessa entisessä sosialistisessa maassa joukkoliikennettä hoidetaan tehokkaasti johdinautoilla eli trollikoilla. Meillä sähköllä kulkevat ”lankavaunut” näytetään unohdetun sen jälkeen, kun Tampereen siniset ”sarvijaakot” ajettiin talliin.
Olisikohan korkea aika ottaa trollikat vaihtoehdoksi joukkoliikenteen hoidossa?
Ne eivät vie tilaa yksityisautoilta. Putoaisi peltilehmän autuutta siunailevilta ainakin yksi argumentti pois.