Kunnallisvaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona, mutta kansakunta potee ennemminkin vaaleihin liittyvää alilämpöisyyttä kuin paljon puhuttua vaalikuumetta. Maailmalta Suomeenkin yltänyt rahoituskriisi on vallannut kansalaisten mielet niin, että huoli esimerkiksi oman asuntolainan korkoprosentista on jättänyt varjoonsa pohdinnan siitä, kenen halutaan johtavan asuinkuntaa. Onneksi yleinen vaalikiinnostus sentään on hieman nousussa aikaisempiin mielipidemittauksiin nähden.
Natiseepa kapitalistinen talousjärjestelmä liitoksissaan tahi ei, jokaista meistä tulee seuraavien neljän vuoden aikana vielä konkreettisemmin koskettamaan se, minkälaisia palveluja kunnat tuottavat asukkailleen. Lasten päivähoito, koulut, terveydenhoito, vanhustenhoito – lista merkittäviltä osin kunnissa päätettävistä asioista on loputon.
Puolueet kykenevät vaaleissa herättämään keskustelua yleisellä tasolla, mutta paikallisten ehdokkaiden vastuulla on puuttuminen oman kunnan erityisasioihin. Monissa Suomen kunnissa ollaan esimerkiksi parhaillaan nostamassa terveydenhuollon palvelumaksuja maan hallituksen korottamaan maksimisummaan saakka. Pääosin vain vasemmistoliittolaiset valtuutetut ovat tehneet aloitteita maksukorotuksista pidättäytymisestä.
Kestämätöntä kuntapolitiikkaa harjoitetaan myös niissä kunnissa, joissa säästötoimia ulotetaan peruskoulutukseen. Sen sijaan, että opetuksen laatua ja kouluelämän yhteisöllisyyttä pyrittäisiin lisäämään ryhmäkokoja pienentämällä, suuntaudutaan edelleen monissa kunnissa suuriin luokkakokoihin ja säästöihin koulutoimessa. Koulupsykologien virkoja on paljon täyttämättä. Erityisopetuksessa on vakavia puutteita. Kunnissa tunnutaan elettävän huumassa, joka on noussut suomalaisten koululaisten yleisestä pärjäämisestä kansainvälisissä oppivertailuissa.
Pisa-huuman sijaan huomiota pitäisi kiinnittää siihen, että suomalaiset koululaiset viihtyvät huonosti koulussa. Myös tämä tieto on vahvistettu kansainvälisissä tutkimuksissa. Ja hyvin todennäköistä on, että myös kuntapäättäjät voivat tehdä ratkaisuja, jotka mahdollistavat kouluviihtyvyyden kohentamisen.
Palkinto tiesi paikkansa
Perjantaina saatiin tieto ensimmäisestä suomalaiselle myönnetystä Nobelin rauhanpalkinnosta. Presidentti Martti Ahtisaaren palkitseminen ei tullut yllätyksenä. Päin vastoin, hänen palkitsemistaan on odoteltu jo muutaman vuoden ajan.
Ahtisaaren työ ennen kaikkea Namibian itsenäisyyden rakentamisessa ja Indonesian sisäisen rauhansopimuksen luomisessa ansaitsee maailman arvostetuimman rauhanpalkinnon. Ahtisaaren johtama, Kosovon itsenäistymiseen johtanut prosessi puolestaan on saanut osakseen myös kritiikkiä – suurelta osin aiheetta. Serbia saa syyttää itseään siitä, että sopimus kyettiin saamaan aikaan lähes sanelupolitiikalla.