Työpaikkakiusaaminen – virallisemmin työpaikkahäirintä – on hyvin yleistä. Se on Suomessa yleisempää kuin keskimäärin muualla Euroopassa.
Päivittäiset yhteydenotot työsuojelupiireihin eivät ole leikin asia. Se kertoo, että työssä viihtyvyys ei ole parasta A-luokkaa.
Häirintä on aina yksilöllistä. Se on aina – toistuessaankin – ainutkertaista.
Asiantuntijan mukaan häirintä on aina epätyypillinen tapaus. Sillä hän tarkoittaa, että yhteenkään tapaukseen ei ole sapluunaratkaisua.
Oleellista ei ole häirinnän konkreettinen sisältö vaan se, miltä häiritystä tuntuu. Se ei tee häirinnästä vähäpätöistä. Ihmisen kohdalla tuntemukset ovat väkevimpiä, mitä hän voi kokea – fyysisiin oireisiin saakka.
Tervehenkinen jäynä on ihan eri juttu kuin häirintä tai kiusaaminen. Jäynä voi olla tervehenkistä vain silloin, kun se on periaatteessa tasa-arvoista ja siihen osallistujien hyväksymää.
Vaikka jäynän ja kiusoittelun raja häirintään on häilyvä, jokainen terve ihminen tajuaa, milloin raja ylittyy.
Jäynäksi väitetty häirintä on siten häiritsijän raukkamainen ja vastuuta pakeneva hätävalhe.
Seksuaalinen häirintä on kivuliainta, mitä yksilön vapautta korostavassa kulttuurissamme voi tapahtua. Se käy ylitse intiimimmän yksityisyytemme.
Seksuaalisen häirinnän tuomitseminen ei kiellä aktiivista seuranhakua tai flirttiä. Jokainen tietää kyllä, missä raja kulkee – ja jos ei tiedä, niin näpeille saatuaan pitää uskoa kerrasta. Keskeistä on tässäkin on tasavertaisuus, mahdollisuus vapaaseen toimintaan ”ehdotusten” jälkeen. Kouriminen ei juuri sisällä tätä tasavertaisuuden ja vapauden elementtiä.
Joskus häirinnältä tuntuva tapaus voi laueta yhteiseksi nauruksi: sehän olikin väärinkäsitys. Sekin on kuitenkin epätyypillistä.
Epätyypillisyydestään huolimatta kerron oman henkilökohtaisen nauruun päättyneen tapauksen. Aikoinaan eräs ystävällinen tanssihaluinen työtoverini, siis nainen, tapasi flirttailla kanssani. Kahvihetkemme päättyi pitkän aikaa puhumattomuuteen aina, kun hän kysyi iloisesti sirkutellen ”haluut sie seksii”. Vasta myöhemmin ymmärsin, että hän käytti *”seksistä” puhuessaan eteläkarjalaista ilmaisua ”keksistä”. Nauratti.
Toinen epätyypillinen tapaus lähipiirissäni johti itsemurhaan. Syynä oli seksuaalihäirinnän paljastumisesta aiheutunut häpeä – ja seurannut syrjintä. Ei naurattanut.