Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa kuullaan usein puheenvuoroja, joissa samanaikaisesti paasataan menokurista, ollaan kovin huolissaan julkisesta taloudesta ja vaaditaan miljardiluokan veronalennuksia. Tätä perustellaan yleensä sillä, että veronalennukset ovat eri juttu kuin nämä menot, kun ne veronalennukset luovat sitä talouskasvua. Hirveän syvälle argumentaatiossa ei yleensä mennä, mutta termeillä ”dynaamiset vaikutukset” ja ”kannustavuus” pääsee yleensä jo pitkälle ja kuulostaa asiantuntevalta.
Ehkä hiukan samanlaisia olettamuksia voidaan nähdä myös suomalaisen budjettikehysjärjestelmän taustalla. Järjestelmässä pultataan normaalioloissa julkiset menot kiinni neljäksi vuodeksi, jotta talouden suunnitteluun saadaan vakautta ja julkista velkaantumista pidettyä aisoissa. Holtittomia veronalennuksia kehysjärjestelmä ei kuitenkaan rajoita mitenkään, jos niitä haluttaisiin kesken hallituskauden tehdä.
Näyttö rakenteellisten veronalennusten tehosta on melko vähäistä. Yleensä kaiketi ajatellaan, että paljon puhutut dynaamiset vaikutukset syntyvät tuloverotuksen kevennysten aikaansaamasta työn tarjonnan lisääntymisestä. Nämä vaikutukset näyttäisivät tutkimuskirjallisuuden perusteella olevan kuitenkin vähäisiä tai olemattomia.
Asiaa on selvitetty esimerkiksi edellisellä hallituskaudella valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa ilmestyneessä raportissa, jossa VATTin erikoistutkijat arvioivat laajan kirjallisuuskatsauksen pohjalta tuloverotuksen vaikutuksia tehdyn työn määrään ja verotuloihin. Raportin ”keskeinen johtopäätös on, että veropoliittisin keinoin ei yleisesti voida merkittävällä tavalla vaikuttaa työntekoon liittyviin valintoihin”.
Myöskään usein esitetty ajatus siitä, että tuloverotusta kiristämällä ei voida lisätä verotuloja veronkiristysten kielteisten kasvuvaikutusten vuoksi, ei saa raportista tukea. Tutkijat toteavatkin, että ”tuloverotuksen maltillinen kiristäminen lisää tutkimustulosten mukaan verotuloja eikä aiheuta merkittävää hyvinvointitappiota vähentämällä merkittävästi työn tarjontaa”.
Vaikka höttöisille puheille veronalennusten yleisistä dynaamisista vaikutuksista onkin kovin vähän perusteita, voidaan veronalennuksia tarvita joissakin tilanteissa esimerkiksi tukemaan kokonaiskysyntää. Silloin ne tulisi kohdentaa eri väestöryhmien kulutusalttiuden mukaisesti. Myös esimerkiksi ilmastopolitiikan ohjauskeinona oikein kohdennetuista veronalennuksista voi joissakin tilanteissa olla hyötyä. Olennaista onkin se, että yleisten veroasteen alentamistavoitteiden sijaan myös veropolitiikassa esitettäisiin hyvin kohdennettuja ja suhdannetilanteeseen soveltuvia toimia.
Ylipäätään olisi hyvä, että veropoliittiseen keskusteluun tuotaisiin samoja kurinalaisuuden ja näyttöperusteisuuden vaatimuksia kuin mitä julkisten menojen käytöstä esitetään jatkuvasti. Siksi myös kehysmenettelyä olisi syytä uudistaa siten, että siinä veropäätöksiä kohdeltaisiin samalla logiikalla kuin menolisäyksiä.
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja vasemmistoliiton ministeriryhmän talouspolitiikasta vastaava erityisavustaja.