Koronarajoitusten purkautuessa olemme vihdoin päässeet tapaamaan ihmisiä kasvotusten tapahtumissa ja teltoilla. Vasemmiston kansanedustajat ovat jalkautuneet eri puolille maata, itse olen jo saanut käydä hyviä keskusteluita Satakunnan ja Uudenmaan kiertueilla.
Yksi hieno kohtaaminen tapahtui viime lauantaina Keravalla, jossa ikänsä kansandemokraatteja ja vasemmistoliittoa äänestänyt eläkeläinen kiitti vasemmistoliittoa siitä, että olemme olleet turvaa tuova järjen ääni ”suurempien puolueiden sekoillessa”.
Vakautta tuova roolimme on kieltämättä erikoinen. Olemme tietysti hallituksen sisällä ajaneet tiukasti omaa linjaamme, mutta kun kompromissi on lopulta tehty, emme ole sitä lähteneet julkisesti sekoittamaan ja selittämään toiseksi.
Osa kompromisseista on tietysti jättänyt asioita myös hampaankoloon. Erityisesti kevään kehysriihessä nähdyt toimintatavat olivat poikkeuksellisia, eikä ollut helppoa myöntyä sovittuihin leikkauksiin, vaikka saimmekin koulutuksen, sosiaaliturvan ja terveyspalvelut pidettyä niiden ulkopuolella. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa päästää hyvinvointivaltiota alas ajavaa oikeistoa takaisin valtaan.
Kun kevään sopu sitten avattiin syksyllä poliisien määrärahojen osalta, oli meille tärkeää katsoa myös muut menokohteet – erityisesti koronasta kärsineiltä kulttuurityöläisiltä leikkaaminen olisi ollut kohtuutonta. Kovan väännön jälkeen kulttuurin lisäksi myös muut Veikkauksen tuottojen romahduksesta kärsineet saivat toivomamme kompensaation.
Oppositio, joka oli kovaan ääneen arvostellut kulttuurin, liikunnan, nuorisotyön, tieteen ja sote-järjestöjen leikkauksia, tyrmistyi. Kritiikkiä tuli jopa hallituspuolueista. Miten hallitus kehtaa korjata omia päätöksiään? Pitää osata leikata! Paljastavaa on, että samat tahot kiittelivät poliisien määrärahojen lisäystä ja peruttujen päätösten määrässä nykyhallitus ei kykene kilpailemaan sekoilusta tunnetun Sipilän hallituksen kanssa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja.