Kansanedustaja Satu Hassi (vihr.) nosti julkisuuteen tärkeän asian. Omaiset joutuvat kuoleman jälkeen pöyristyttävään byrokratiapyöritykseen digiloikista puhumisen luvatussa maassa.
Paperisotaan kuuluu mittaamaton määrä tunteja. Surun keskellä kaikki eivät edes kykene tähän. Köyhillä ”perijöillä” ei ole varaa palkata kallispalkkaista asiantuntijaa pyörittämään byrokratiaa.
Verohallinnosta ja maanmittauslaitoksesta saa erittäin asiallista puhelinpalvelua. Tästä huolimatta – maisterin tutkinnollakin – on vaikeaa hahmottaa kaikkia prosesseja, joita pitäisi ottaa huomioon.
Byrokratia ei säästä, vaikka kyse olisi pakkasen puolelle jäävästä kuolinpesästä ja rämettyneestä, lähes arvottomasta maakaistaleesta.
Digi- ja väestötietovirasto toimittaa joitakin todistuksia nopeasti, mutta sukuselvitykset kestävät viikkoja. Myös seurakunnissa on viikkojen jonot.
Yksinkertaisen todistuksen saaminen siitä, ettei ole synnyttänyt lasta 1970-luvulla, saattaa kestää puolestatoista kuukaudesta kahteen. Todistus on haettava jokaisesta seurakunnasta erikseen, jos on sattunut joskus kuulumaan kirkkoon ja muuttamaan kaupungista toiseen.
Pankkien vaatimukset ovat oma lukunsa. Käytännössä nollillakin olevan tilin lopettaminen on tuskallisen työn takana. Mitkään paperit ja selvitykset eivät tunnu riittävän.
On aivan eri asia, jos kyse on isosta tai edes jossain määrin merkittävästä omaisuudesta. Pankkien pelisäännöissä olisi hyvä olla jokin tolkku, kun kyse on kympeistä tai tyhjästä tilistä.
Vireillä on verohallinnon ja digiviraston yhteinen ”Kuoleman ekosysteemi” -hanke. Se ei etene rahan puutteessa. Hankkeen pitäisi yksinkertaistaa kuolinpesien selvittämistä.
Digi- ja väestötietorekisteriviraston ylijohtaja Timo Salovaaran mukaan (IS 30.9.) vuosia viraston ja verohallinnon suunnittelemaa hanketta ei tässä vaiheessa edistetä merkittävästi. Hanke ei ole Marinin hallituksen ohjelmassa, eikä siten rahaa ole luvassa.
Hanke on miljoonien investointi, ja rahat saadaan ehkä aikaisintaan seuraavan hallituksen ohjelmassa. Sopii epäillä, miten paljon tähän satsaa seuraavakaan hallitus.
Harvalla poliitikolla on kokemusta siitä pirullisesta paperien pyörityksestä, johon ihmiset joutuvat omaistensa kuollessa. Poliitikkojen aikataululla aika ei yksinkertaisesti riittäisi hoitamaan kuolinpesän monimutkaista paperisotaa.
Hallituksen olisi syytä – kaikista koronahuolista huolimatta – satsata ”Kuoleman ekosysteemiin”, vaikka hanke ei ole hallitusohjelmassa. Suomessa on erittäin vahva omaisuuden suoja, ja byrokratia on rakennettu ehkäisemään välistävetoja.
Tämä on oikea tavoite, mutta arvoa tulee laskea myös ihmisten ajankäytölle. Digitalisaatioon olisi saatava vauhtia, jotta kaikki kuolinpesien tiedot olisivat yhdellä, sähköisellä luukulla.