Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa. Tästä saatiin jälleen yksi esimerkki alkuviikosta, kun liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi uuden ennusteen tieliikenteen päästöjen kehittymisestä.
Siinä päästöjen ennakoidaan laskevan hieman aiempia ennusteita enemmän. Syynä on se, että nyt autojen ennustetaan sähköistyvän huomattavasti nopeammin. Vuosi sitten ennakoitiin, että vuonna 2030 Suomen teillä liikkuu 350 000 sähköautoa. Nyt ennuste on päivitetty, ja sen mukaan Suomessa pitäisi olla vuonna 2030 sähköautoja 600 000.
Valtava kasvu kuvaa hyvin, kuinka suuren muutoksen keskellä autoala tällä hetkellä on. Suhtautuminen siihen on monenlaista, mikä on ymmärrettävää. Muutos myllertää vanhat totuudet uusiksi. On aina mukavampi sulkea verhot ja leikkiä, että kaikki menee hyvin.
Temppua kokeiltiin Neuvostoliitossa ja muissa stalinistissa sortovaltioissa kylmän sodan aikana – tunnetuin seurauksin.
Suomessa kuulee usein, että täällä liikenne ei voi sähköistyä. Välimatkat ovat liian pitkät, Lappiin ei ainakaan voi sähköautolla ajaa tai viimeistään sähköistyminen katkeaa valtaviin peräkärrylasteihin. Samaan aikaan pitkien välimatkojen Norjassa sähköautoja myydään jo selvästi bensa-autoja enemmän.
Sähköautojen suhteen on hyvä toki huomata, että mistään erittäin ympäristöystävällisestä kulkupelistä ei edelleenkään ole kyse. Renkaista irtoaa mikromuovia, akkujen materiaaleja louhitaan ties mistä, ja kaivokset tuhoavat luontoa. Ja jos sähkö autoihin tuotetaan esimerkiksi hiilivoimalla, häviää sekin hyöty.
Autoala on nyt kohdannut muutoksen, joka on aiemmin iskenyt muun muassa sanomalehtiin, matkapuhelimiin ja analogiseen televisioon. Nokian tuhoutuminen kosketusnäyttöpuhelimiin muistetaan Suomessa hyvin. Sanomalehdissä hoettiin pitkään, että ”kyllä ne nuoret alkavat pian tilata printtilehtiä”, ja tv-pomot naureskelivat suoratoistopalveluille 2010-luvun alkupuolella. Eivät naureskele enää, vaan hymy on vaihtunut eloonjäämiskamppailun jälkeen sopeutumistaisteluksi.
On selvää, että kaikki eivät selviä muutoksesta – koskee se mitä tahansa – voittajina. Nokian ura matkapuhelinvalmistajana päättyi, mutta yhtiö selviytyi ja menestyy matkapuhelinverkkojen rakentamisessa.
Mainosrahoitteisista sanomalehdistä ainakin suurimmat eli iltapäivälehdet, Helsingin Sanomat ja Kauppalehti ovat näyttäneet, että digitaalisuudella voi menestyä. Toki niiden takana kamppailu on kovempaa, ja ”vanhoista hyvistä ajoista” voidaan vain haaveilla.
Autoliitto julisti vielä 2018, kuinka tavoitteet 600 000 sähköautosta ovat täysin epärealistisia. Jo tuolloin autonvalmistajat ympäri maailmaa ilmoittivat siirtyvänsä kovaa vauhtia kohti pelkkien sähköautojen valmistamista.
Autoliiton suhtautuminen kuvaakin hyvin, kuinka sokeita usein olemme muutoksille. Pian rytisee ruoantuotannossa, ellei jo rytise. Siellä yksityistä rahaa keräävät paljon hankkeet, joilla pyritään korvaamaan eläinperäiset tuotteet kasvi- tai laboratorioperäisillä tuotteilla.
Lahdattujen sikojen kuljettaminen Suomesta Kiinaan ei välttämättä kauan ole enää kannattavaa.
Sähköautot ja investoijat eivät ratkaise ilmastokriisiä. Mutta tässä tapauksessa yksityiselle rahalle ei kannata sanoa ”ei, kiitos”.