Keski-Afrikan tasavallasta Kongon demokraattiseen tasavaltaan paenneille lapsille ja nuorille pitäisi järjestää laadukasta kouluopetusta. Asiaan kiinnittää huomiota YK:n Education Cannot Wait (ECW) -rahaston johtaja Yasmine Sherif. Hän vieraili pakolaisleirillä Modalen kylässä lähellä Keski-Afrikan tasavallan rajaa huhtikuun lopulla.
Paikallisten viranomaisten mukaan joulukuusta lähtien yli 90 000 ihmistä on paennut presidentinvaalien sytyttämää väkivaltaa Keski-Afrikan tasavallasta Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Keski-Afrikan tasavalta ei ole palannut täyteen rauhantilaan sitten vuoden 2013, jolloin kapinallisryhmä Seleka kaatoi presidentti François Bozizén hallinnon.
Monet viidakkojen lävitse Kongoon paenneista elävät joen rantamilla vaikeasti saavutettavalla raja-alueella ja äärimmäisen köyhissä isäntäyhteisöissä. Sekä Keski-Afrikan tasavalta että Kongon demokraattinen tasavalta ovat maailman vähiten kehittyneitä maita. YK:n kehitysohjelman listauksessa Keski-Afrikka on sijalla 188 ja Kongo 175. Kaikkiaan listassa on 189 maata.
Vetoomus lahjoittajille
Kongon demokraattinen tasavalta on yksi yli 30 maasta, joissa ECW tukee koulutusprojekteja hätätiloissa ja pitkittyneissä kriiseissä. Kenttävierailullaan Kongossa Sherif ilmoitti, että ECW antaa 2 miljoonaa dollaria (1,66 miljoonaa euroa) hätärahoitusta laadukkaan kouluopetuksen järjestämiseen raja-alueen pakolaisille sekä heidän isäntäyhteisöjensä lapsille ja nuorille.
Joulukuussa ECW kertoi 22,2 miljoonan dollarin (18,48 miljoonan euron) rahoituksesta, jolla tarjotaan kouluopetusta yli 220 000:lle kongolaiselle lapselle.
– Tulevina vuosina tarvitsemme vielä 60–70 miljoonaa dollaria, ja siksi vetoammekin lahjoittajiimme, Sherif sanoo puhelinhaastattelussa Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupungista Kinshasasta.
– Haluaisin saada kansainvälistä huomiota Kongon monille unohdetuille kriiseille. Maassa on turvattomuutta ja sisäistä pakolaisuutta ja pohjoisesta, Keski-Afrikan tasavallasta tulevia pakolaisia. Silti koulujärjestelmän pitäisi toimia valtavan maan kaikissa kolkissa, Sherif toteaa.
Keski-Afrikan tasavallan pakolaisista 60 prosenttia on kouluikäisiä lapsia. Heistä 70 prosenttia ei Keski-Afrikassakaan käynyt koulua sikäläisten kriisien takia.
– Keskustelin lapsipakolaisten ja heidän rinnallaan koulua käyvien paikallisyhteisöjen lasten kanssa. Kaikki ovat innokkaita oppimaan. Heillä on unelmia, he haluavat tulla poliiseiksi, lääkäreiksi ja asianajajiksi. Varsinkin pakolaislapset ovat empaattisia – he haluavat auttaa luokkatovereitaan, sillä he ovat itse nähneet kauheita asioita. Jotkut lapset ovat traumatisoituneita, mutta silti hyvin sitkeitä, jos me annamme heille laadukkaan kouluopetuksen kaltaisia työkaluja, Sherif selittää.
Varojen puute vaivaa
Kongon Pohjois-Kivun alueella ihmiset ovat turhautuneita YK:hon ja humanitaarisiin järjestöihin, sillä kahden vuosikymmenen humanitaarinen apu ei ole kohentanut elinolosuhteita. Keväällä oli jopa väkivaltaisia mielenosoituksia YK:n rauhanturvaajia vastaan.
– Rauhanturvaajilla ja humanitaarisilla järjestöillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi varoja. Kongon demokraattinen tasavalta on suuri maa, jolla on valtava väestö. Logistiikka, matkat ja myönteisten vaikutusten aikaansaaminen vaativat paljon rahaa. Jotkut rahoittajistamme ovat avustusvarojen lisäämisen sijaan leikanneet niitä, sillä ne kamppailevat koronan aiheuttaman talouskriisin kanssa.
– Mutta erityisesti juuri kriisiaikana meidän tulee osoittaa ihmisyyttämme auttamalla niitä, joilla on vielä paljon vähemmän kuin meillä – ihmisiä, jotka ovat menettäneet kaiken ja kärsineet vuosikymmeniä. Mitä enemmän me annamme, sitä paremmin me maailmanlaajuisesti toivumme. Koulutus on elintärkeää. Laadukas kouluopetus lisää sukupuolten tasa-arvoa, parantaa oikeudenmukaisuutta ja vähentää köyhyyttä, Sherif vetoaa.