Peltolan mallissa ei sijaa yksityisille terveyskeskuksille
Yle uutisoi viikonloppuna professori Uusituvan näkevän, että terveydenhuollon tehtävien valuminen yhä laajemmin yksityisille lääkäriyrityksille vaarantaa koko julkisen terveyskeskusjärjestelmän. Tilanteessa, jossa kuntien terveyskeskusten päivystyksistä jo valtaosaa pyörittävät yksityiset lääkärifirmat, ovat Uusituvan mielestä esimerkiksi ennalta ehkäisevä terveydenhuolto, kouluterveydenhoito ja neuvolat suurissa vaikeuksissa.
Uusituvan näkemys kouluttamistaan ei ole korkea. Hän moittii lääkärikunnan asennetta. Varsinkin nuoret lääkärit ajattelevat aikaisempaa enemmän omaa etuaan, eivätkä halua sitoutua julkisen järjestelmän ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Lääkäreitä houkuttelee yksityiselle puolelle myös parempi palkka.
Uusituvan huolen ilmaisuus reagoi heti Vantaan terveysjohtajan tehtävistä projektityöhön sosiaali- ja terveysministeriöön palkattu ylilääkäri Timo Aronkytö, Tässä lehdessä Aronkydön kanssa täysin päinvastaisen kantansa esittää Kati Peltola, Helsingin Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu.
Aronkytö tekisi terveyskeskuksista yrityksiä, joita lääkäritkin voisivat omistaa. Näin on hänen mielestään tehtävä, jotta lääkärit saadaan sitoutettua lääkärintyöhön.
Mieletön
ajatus
Peltola pitää tätä aivan mielettömänä ajatuksena.
– Se tarkoittaisi sitä, että terveyskeskuksista muodostuisi ennen kaikkea lääkäreiden rahantekovälineitä.
– Tällaisen idean toteutuminen pitää ehdottomasti estää, sanoo Peltola, vaikka jatkaakin, että itse asiassa sellainen järjestelmä on jo olemassa.
Hän tarkoittaa työterveyshuoltojärjestelmää, jota monet työnantajat työntekijöilleen tarjoavat ja johon liittyy yritysten osakkaiden mahdollisuus välttää progressiivinen verotus.
Lääkäreiden sitouttamisessa Peltola ottaisi käyttöön aivan eri keinot, kuin Aronkydön esittämä yksityistämisen tie.
Samoista, suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää vaivaavan eriarvoistamisen poistamiseen tähtäävistä keinoista ovat Kansan Uutisissa kertoneet kantansa professori Juhani Lehto (18.12.2008) ja Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen, erikoissairaanhoitaja Outi Ojala. (8.1.2009).
Terveydenhuollon sekajärjestelmää vastustavan kolmikon esille tuomat keinot ovat yksityisen sektorin tukijärjestelmien, kuten kelakorvausten poistaminen kokonaan, sekä verojärjestelmän muuttaminen sellaiseksi, ettei lääkäri hyötyisi taloudellisesti työskentelystä yksityisellä puolella.
– Nämä olisivat minusta niitä keinoja, jotka todella kannustaisivat lääkäreitä työskentelemään kunnallisella puolella, sanoo Peltola.
Hän sanoo tietävänsä, että lääkärikunnassa on monia, jotka näkevät mihin hullutuksiin joudutaan, jos jatketaan nykyistä sekalinjaa – tai mikä vielä pahempaa, jos lähdetään toteuttamaan Aronkydön esittelemää yksityistämisajattelua.
Tutkimustiedot muista maista osoittavat, että terveydenhuollon jättäminen yksityisten yritysten ja yksityisvakuutuksen varaan maksaa enemmän kuin yhteinen palvelujärjestelmä. Noissa järjestelmissä myös hoidon laadun määrää ihmisen henkilökohtainen tai hänen työnantajansa maksukyky, ei terveydentila, ei hoidon tarve.
Kunnallista terveydenhuoltoa byrokraattiseksi ja joustamattomaksi moittivien lääkärien logiikkaa pettää, kun nämä unohtavat, että todellisuudessa kunnallinen terveydenhuolto on lääkärien johtamaa.
– Miksi lääkärit eivät sitten pane sitä kuntoon. Minusta se on merkillistä.
Perusterveyden-
huolto kuntoon
Peltolan terveydenhuoltomallissa lähdetään siitä, että kaiken perusta on perusterveydenhuollon kuntoon saattaminen.
– Tähän pitää keskittyä eli toimia juuri päinvastoin, kuin tällä hetkellä toimitaan.
Lähdettäessä toteuttamaan hoitotakuuta on erikoissairaanhoito saanut lähes kaikki uudet kunnalliset lääkärivakanssit ja terveyskeskukset kituvat raha- ja työvoimapulan vuoksi.
Suomen terveysjärjestelmä saataisiin kuntoon kattavalla terveysasemien verkolla. Terveysaseman väestöpohja olisi 15 000–30 000 luokkaa. Jokaisella asemalla pitää olla yleislääketieteeseen, geriatriaan sekä mielenterveys- ja päihdehuoltoon erikoituneita lääkäreitä ja hoitajia.
10–20 terveysasematyöhön pätevöitynyttä lääkäriä ja 20–40 hoitajaa riittäisivät Peltolan mukaan rakentamaan jatkuvat hoitosuhteet oman alueensa asukkaisiin ja kehittämään juuri sellaista osaamista, jota he tarvitsevat.
Tällaisen aseman työntekijät pystyisivät keskenään joustavaan yhteistyöhön ja asukkaiden olisi mahdollista oppia tuntemaan tämän kokoisen yksikön palveluja sekä osallistua niiden kehittämiseen.
Peltolan mallissa terveysasemien palvelut olisivat maksuttomia ja ne rahoitettaisiin verovaroilla. Yksityistä terveydenhuoltoa ei tuettaisin verovaroin, ei myöskään yksityisiä vakuutuksia. Vain lääkehoitoa ja muita hoitomääräysten mukaisia välttämättömiä hoitovälineitä korvattaisiin lakisääteisesti verovaroilla.