Helmikuun ensimmäinen päivä oli merkityksellinen. Nostin maljan sille, että tasan 50 vuotta aiemmin Suomessa sallittiin homoseksuaaliset teot.
Sitä ennen samaa sukupuolta olevien väliset suhteet olivat rikoslaissa rangaistavia. ”Jos joku harjottaa haureutta toisen samaa sukupuolta olevan kanssa; rangaistakoon kumpikin vankeudella korkeintaan kahdeksi vuodeksi.”
On helppo ajatella, että niin se maailma kehittyy. Ennen oli huonommin, mutta koko ajan etenemme kohti parempaa. Silloin ei vielä ymmärretty, nyt tiedämme paremmin. Tieto ei kuitenkaan automaattisesti luo parempaa.
Tasa-arvo voi ottaa takapakkia.
Muutama viikko sitten Puolassa astui voimaan uusi aborttilaki. Sen myötä maassa kiellettiin abortit lähes kaikissa tapauksissa. Oikeus päättää omasta kehostaan ja omasta lisääntymisestään on keskeinen ihmisoikeus.
Puolan päätös kieltää abortit on järkyttävä ihmisoikeusloukkaus ja samalla pysäyttävä muistutus siitä, ettei ajan kuluminen tarkoita aina positiivista kehitystä.
Myös Suomessa on säännöllisesti esitetty aborttilainsäädännön kiristämistä sekä muita yhdenvertaisuutta heikentäviä avauksia. Vaikka nämä kiristykset eivät ole menneet läpi, ovat ne osoitus siitä, että täälläkin tasa-arvolla on vastavoimia. Kehitys voi kääntyä nopeasti takapakiksi ilman aktiivista vastustamista.
Mutta pelkkä takapakin vastustaminenkaan ei riitä. Nykytilan salliminen tilanteessa, jossa nykytila on epäoikeudenmukainen, on aktiivinen teko ihmisoikeuksia vastaan. Jokainen päivä, kun maassamme on voimassa ihmisoikeuksia loukkaava translaki, on päivä, jolloin toimimme ihmisoikeuksia vastaan.
Tasa-arvo vaatii aktiivisia tekoja. Se vaatii jatkuvaa liikettä kohti parempaa. Meillä ei ole varaa pysähtyä. Meillä ei ole varaa olla tekemättä mitään. Uusi tieto ei muutu itsestään teoiksi. Sen hyödyntämiseen tarvitaan päätöksiä.
Tasa-arvo ei toteudu itsestään. Sen toteutamme me.
Kirjoittaja on Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas Helsingissä.