Joulukuu on jännittävä ajankohta vuodesta. Monissa perheissä valmistaudutaan joulun viettoon viikkoja etukäteen, ja työpaikoilla on kova tarve saada maailma valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Politiikassa joulukuu on sen sijaan sekä tänä että viime vuonna pitänyt sisällään repiviä poliittisia kiistoja ja kohuja. Viime vuonna kiista liittyi silloisen pääministeri Antti Rinteen eroon, ja tänä vuonna on kohuttu Pekka Haaviston tapauksesta perustuslakivaliokunnassa.
Poliittiset kohut ovat vieneet mediatilaa ja näkyvyyttä poliittisilta päätöksiltä, joita eduskunta samaan aikaan tekee valtion talousarviokäsittelyn yhteydessä marras-joulukuussa. Hyvä esimerkki tältä vuodelta on oppivelvollisuuden laajentaminen ja maksuton toinen aste. Eduskunta hyväksyi tällä viikolla historiallisen koulutusuudistuksen, joka vahvistaa merkittävästi koulutuksen tasa-arvoa ja helpottaa hyvin monien perheiden taloudellista tilannetta. Media oli kuitenkin täynnä Haavisto-kirjoittelua, eikä tätä suurta uudistusta puhemiehen nuijan kopahdettua noteerattu kuin pikku-uutisilla.
Oppivelvollisuus on hyvä esimerkki siitä, miten politiikassa tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja kylmiä hermoja. Vasemmistoliitto asettui ensimmäistä kertaa pidennetyn oppivelvollisuuden kannalle koulutuspoliittisessa ohjelmassaan vuonna 1999. Sen jälkeen olemme eduskunnassa vuosien saatossa tehneet laki- ja toimenpidealoitteita, ja viime kaudella opiskelijajärjestöt keräsivät nimiä ja veivät eduskuntaan kansalaisaloitteen maksuttoman toisen asteen puolesta. Tällä vaalikaudella saimme olla valmistelemassa ja toteuttamassa tätä puolueen pitkäaikaista tavoitetta. Pitkäjänteinen työ tasa-arvon puolesta tuottaa tulosta!
Vasemmistoliitto ei ole pitänyt meteliä viime aikojen repivissä poliittisissa kohuissa, joita on käyty eri ministereistä, koska olemme halunneet profiloitua ensisijaisesti saavutustemme ja konkreettisen työmme kautta. Vasemmistopuolueissa toimivat ovat tottuneita kuulemaan, miten meillä on ”hyviä ajatuksia, mutta ette te kuitenkaan saa niitä läpi”. Siksi tärkeintä julkisuustyötä, mitä voimme tehdä, on osoittaa, että valtaan päästyämme me myös toteutamme tavoitteet. Aktiivimallin poistaminen, subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen, pienten eläkkeiden ja työttömyysetuuksien korotukset, hoitajamitoituksen säätäminen ja yksityistämisten voimakas rajoittaminen sote-uudistuksessa ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä hallituksessa jo on tehty. Niistä on syytä olla ylpeä nyt ja tulevaisuudessa, kun niiden avulla Suomesta tulee tasa-arvoisempi ja oikeudenmukaisempi maa asua.
Hallitusvastuussa oleminen ei ole kuitenkaan yhtä voittojen juhlintaa päivästä toiseen, vaan välillä tulee myös vaikeita ajanjaksoja ja vähemmän mieluisia päätöksiä. Niistäkin selvitään toimimalla yhdessä ja sinnikkäästi nostamalla esiin yhteisiä saavutuksiamme ja pitkäjänteistä työtämme suomalaisen hyvinvointivaltion sekä pieni- ja keskituloisten ihmisten aseman parantamiseksi.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton puheenjohtaja.