Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson esitti vappupuheessaan yhdeksi koronakriisin jälkeiseksi elvytyskeinoksi ”elvytysseteliä”
– Kaikille suomalaisille jaetaan esimerkiksi sadan euron “elvytysseteli”, joka olisi käytettävissä kulttuuri- ja palvelualoilla, kuten kivijalkakaupoissa, keikkapaikoilla, ravintoloissa ja parturi-kampaamoissa. Tämä olisi kaikki suomalaiset huomioiva tapa vauhdittaa palvelualojen elpymistä siinä vaiheessa, kun rajoitustoimia voidaan laajemmin purkaa, Andersson sanoi.
STTK:n ekonomisti Antti Koskela pohti samanlaisia jo vappuaattona. Hän esitti, että palvelualoille kohdistettaisiin palvelusetelit palvelualojen kysynnän saamiseksi nopeaan nousuun, kun rajoitukset poistuvat.
”Käytännön toteutus: Jokaiselle kansalaiselle myönnetään valtion toimesta palveluseteli – suuruudeltaan esimerkiksi 200 euroa – jonka voi käyttää tietyn ajan kuluessa yksityisiin palveluihin”, Koskelan esitys kuului.
Hänen mukaansa mikään aiempi talouskriisi ei ole kohdistunut erityisesti hyvin työvoimavaltaisiin palvelualoihin. Se selittää lomautuspiikin.
Li Anderssonin esitys sai tukea muun muassa keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäeltä.
Mielenkiintoinen esitys. Oikein tehtynä voisi toimia. Väliaikainen, kohdistuisi 100% kulutukseen, nopeasti vaikuttava. #Koronavirus | Li Andersson ehdottaa kaikille suomalaisille jaettavaa sadan euron ”elvytysseteliä” https://t.co/ieftaslXqW
— Mauri Kotamäki (@Mau_And) May 1, 2020
STTK:n Koskelan esittämän 200 euron palvelusetelin kustannusarvio olisi 1,1 miljardia euroa, Anderssonin elvytyssetelin puolet siitä.
Moni periaatteessa palvelualojen elvytysruisketta kannattava tekisi sen mieluummin veronkevennyksenä. Koskela vastaa kritiikkiin uudessa blogikirjoituksessaan. Hänen mukaansa palveluseteli on veronalennusta tehokkaampi keino palvelualojen elvyttämiseen, koska se kohdistuu nimenomaan palvelualoihin. Vaikutus on näin toimien suurempi. Veronkevennyksenä annettua elvytystä hän vertaa haulikkoammuntaan.
Monet kommentoivat jo vappuna, että eivät tarvitse elvytysseteliä ja kritisoivat sen kohdistumista myös hyvätuloisille, jopa rikkaille.
Koskelan mukaan palvelusetelin tarkoituksena on elvyttää palvelualojen työllisyys ja toiminta.
”Ei siis toimia köyhäinapuna tai pelkästään tuloeroja kaventavana toimena.”
”Universalismin lisäksi kaikille jaettavaa seteliä voidaan perustella siten, että kulutusvaikutus kohdistuu tasaisemmin eri hintaluokkien ja tyylien palveluihin. Palveluseteli toimisi siten palvelualoja elvyttävänä keinona paremmin kuin esimerkiksi Business Finlandin vastikkeettomat avustukset, jotka ovat kohdistuneet heikosti.”