Jokainen tunti, jonka minä kilpailukykysopimuksen työajanpidennyksenä kokoaikaisena teen, on pois vierelläni puurtavalta osa-aikaiselta. Jos minä istun kassalla, ei siihen enää toista pyydetä.
Kas kun työssäkäyvät venyttävät ilmaiseksi työaikaansa, niin ei tarvitse työllistää ketään. Työttömät jäävät työttömiksi. Jos minä teen tunnin pari enemmän töitä, niin tosi on, että se on välittömästi joltain muulta, minun alallani siis osa-aikaiselta, pois. Ei työpaikalla armosta työtunteja jaeta vaan tarpeesta. Käytännössä siis syön leivän työkaverini suusta, vaikken tahdo.
”Työaikamuutos tukee työllisyyttä… kun se alentaa työvoimakustannuksia” (Aamulehti 19.9.). Etlan tutkimuksen mukaan työajanpidennys siis nosti työllisyyttä: no nosti, nosti, jos ilmainen työ lasketaan työllisyydeksi! Olen aina ajatellut, että talkoot ovat aivan erikseen. En minä niitä menestyvien pörssiyhtiöiden eteen tahdo tehdä, vaan aivan muualla. Sehän ei toki yllätä, että EK:n mielestä on kiva työllistää, jos siitä ei tarvitse maksaa palkkaa.
Voi vanhoja hyviä aikoja, kun työ ja palkka liittyivät olennaisesti toisiinsa!
Yhä vain odotan tietoa siitäkin, miten Suomen vienti alkoi vetää, kun kaupantäti, vartija, siivooja ja tarjoilija alkoivat tehdä ilmaisia työtunteja. Samoin muuten haluaisin tietää, miten julkisten alojen lomarahaleikkaus auttoi vientiä. Tiedon saa laittaa etunimi.sukunimi@nokiankaupunki.fi. Kaupunginhallituksen jäsenenä olen kuullut vain, että verokertymä jäi tämän takia odotettua alhaisemmaksi ja monen kunnan, myös omani, talous kärsi. Lisäksi tietysti perheiden ostovoima laski, ostoksia jäi tekemättä ja palveluita ostamatta. Miten ostovoiman lasku voi olla hyvä asia? Miksi ihmeessä kukaan ei ole kertonut, vaikka olen tätä tiukannut jo vuosia?
Kiky roskikseen ja heti!
Kirjoittaja on myyjä ja luottamusmies.