Hallituksen muodostamisen jälkeen minulla on ollut mahdollisuus tavata eri maiden opetusministereitä ja keskustella koulutuksen tulevaisuudesta. Tapaamisissa olen painottanut sitä, missä Suomi todella erottuu edukseen. Meillä on pidetty kiinni yksinkertaisesta, mutta suuresta oivalluksesta. Maailman paras koulutus edellyttää maailman parhaita opettajia. Suomalaisen koulutusjärjestelmän kulmakivi on opettajien korkea koulutusaste sekä opettajien korkea yhteiskunnallinen arvostus.
Arvostus voi auttaa opettajia jaksamaan työssään, mutta ennen kaikkea opettajat tarvitsevat työnsä tueksi hyvän työyhteisön, riittävät resurssit ja hyvää koulua ja opetusta tukevan ja kehittävän lainsäädännön. Tämä tarkoittaa, että päättäjien vastuulla on huolehtia oppilasryhmien riittävän pienistä koista, koulutuksen resursseista ja esimerkiksi erityisopetuksen ongelmien korjaamisesta.
Saimme kuluneella viikolla lukea pohjoissuomalaisesta opettajasta, joka vaihtoi alaa uupumuksen vuoksi. Irtisanoutuneen opettajan mukaan opetuksen arki on useista syistä käynyt liian raskaaksi ja erityisesti liikaa energiaa menee erityisopetuksen resurssien niukkuuden takia aivan muuhun kuin opettamiseen. Valitettavasti uupumus on todellisuutta yhä useammalle opettajalle.
Opettajien ammatissaan kohtaamat ongelmat ovat viime vuosina tulleet ihmisten tietoisuuteen. Ongelmien esiin nostaminen on tärkeää, jotta niihin voidaan puuttua. Samalla ammatin kokonaiskuva kaikkine hyvine ja kiinnostavine puolineen ei kuitenkaan saa unohtua. Suomessa on nähtävillä merkkejä opettajankoulutuksen hakijamäärien vähenemisestä. Jos ammatin maine huononee, vähenee opettajankoulutuksen vetovoima.
Siksi on äärimmäisen tärkeää pitää kiinni hyvien koulujemme takeesta eli hyvistä opettajista. Uuden hallituksen myötä on käynnistynyt koulutuksen kunnianpalautus, ja koulutuksen rahoituksen vahvistaminen on tärkeää. Koulutuksen lisäksi tavoitteena on myös opettajuuden kunnianpalautus.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton puheenjohtaja ja opetusministeri.