Poliittinen ilmapiiri on muuttunut, sanovat monet Euroopan parlamentin vaaleja kommentoidessaan.
Poliittisten vastavoimien nousua ennusteltiin: vihreät, liberaalit, populistit ja äärioikeisto olivat nousujohteessa ja perinteiset, maltillisemmat voimat hiipumassa. Lopulta tulos kuvastelikin varsin hyvin tätä ennustetta, mutta onneksi äärioikeiston nousu ei lopulta toteutunut arvioidussa mitassaan.
Suurin vaikuttaja siinä taisi olla nuorempi sukupolvi, joka lähti uurnille toisenlaisen Euroopan puolesta ja äänesti ennen kaikkea tulevaisuutta rakentavan ajattelun puolesta. Surullista kuitenkin on, että vain noin joka toinen eurooppalainen käytti lopulta äänioikeuttaan.
Väistämättä on totta, että Euroopan parlamentin kokoonpano sisältää monenlaista tekijää ja keskinäiseenkin kähinöintiin helposti liukuvaa joukkuetta. Koalitioiden ja isojen blokkien rakentaminen päätöksenteon eteenpäinmenon varmistamiseksi ei olekaan enää niin helppoa.
Jottei eurooppalaisen rauhan kivijalka murenisi ja yhteistyökyky katoaisi, on EU:hun pääsääntöisesti myönteisesti suhtautuvien kyettävä löytämään toisensa, kyettävä hakemaan ratkaisuja ja myös vastattava siihen luottamuspulaan, joka mahdollisti kansallismielisten nousun näissäkin vaaleissa.
Eriarvoisuuden lisääntyminen alueiden ja ihmisten välillä ei ole hyväksyttävä kehitys, jota vain seurataan sivusta, vaan muutokseen on löydyttävä voimavaroja ja poliittista tahtoa.
Euroopan parlamentissa toimii nyt moniäänisempi joukko meppejä, jotka edustavat politiikassa nykypäivän Eurooppaa. Ratkaisuja suuriin, ilmastonmuutoksen kaltaisiin ongelmiin on löydettävä, ja vain yhdessä me voimme olla riittävän vahvoja neuvottelemaan esimerkiksi Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa asioista, jotka vaikuttavat koko maailman tulevaisuuteen.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko.